Tän arvos tarkoitus on työ kuin kunkin ihmisenki. Vain työ, vain taukomaton työ on luonnon elo, henki. Tähdestä pienehen matohon maan kukin toimensa tietävi täyttää: emmekö, miettivät, taitaisikaan ajan hetkiä oikein käyttää?
Työ auttaa oppiin, hyveesen ja arvoon yli luonnon. Sä liity joukkoon taivaisten; muu seurakses on huono! Jos mikä toimekses vain tuliskaan, paremmaks yhä lahjasi saata! Kuin mato lehden äl' anna sä vaan neros, järkesi hukkahan maata.
Vaan viisaus kaunistustakin suloilta halajaapi. Kas luonto sadepilvetkin väreihin päivän saapi. Sokrates soittikin; tanssailemaan voit Porthanin luotakin mennä. Mut älä mieti sä valssia vaan, joten ei ajus työssäsi lennä.
Ain' etupäässä Mimerin sä lähteen luokse ennä; vaan ylpeäin suo tanssihin edelläs ensin mennä. Arvosi sulla jos suuri jo on, sitä kainous vain korottaapi. Arvohon pieneen ken tyytyvä on, sitä suuremman arvon se saapi.
Sä älä lailla keikarin vain vaatteillasi loista. Myös karta kirjakoitakin, ja kirjain pöly poista. Miehuus ei irstaudess' olekkaan; viatont' yhä autella koita. Näytä sä tyhmille selvähän vaan: valat tyhjät ei tietoa voita.
Savusta juosta juomarein on sulotarten pakko. Ratsasta päällä tynnyrein ei Foibon veli Bakkho. Juhlana juo lasi tai parikin ilon vuoksi, ei ollakses päissäs. Juo kuin jos juomasi laskisikin punastuin oma armahas häissäs.
Varjelkoon kuva viaton sun uneksitun kultas ujona työstä turmion tulista tunteen-tultas: niin sinun poskesi kukkia luo, kun sä jouluksi taas tulet ilmiin lahjaksi siskojes, äitisi luo syleilyyn sekä tutkiviin silmiin.
Nää säännöt meidän kuntamme jos mielit, veikko, pitää, niin juodaan! — Vaan viel' ehto, se on aivan tärkeimpitä: vanno sä vain viha sammumaton pelihin; ajan, sielus se paljas turma on. Vannotko? — Noh, hyvä on! Ja nyt, veikkonen, juomme sun maljas!
Siis maljas, maasi istutus, valittu kansastasi, sa nyt jo seutus kaunistus käsissä hoitajasi! Kukkasi tuoksukohon talohon, jossa tutkitahan kävijältä: "kuinkahan poikani täyttävä on, mitä maa ja me toivomme hältä?"
Siis maljas, vanhan isäs kun saat mielet riemuiseksi, jos terveeks, viisahaks hän sun tullessas kotiin keksii! Maljasi kolmas, jos viet kotihin tavat muodonkin sellaisen, että kunnon ne mieheks sun näyttävätkin; todistuksesi painetut pettää.