Hän paaviks sopis! Jos mä kardinaali
vain kerran olisin,
niin, jahka tulis ensi paavinvaali,
mä häntä huutaisin,
Poiss' oli hän; vaan saapui kappalainen,
muhoisen katseen loi,
vei linnaan, seudut nähdäksemme vainen,
ja viiniäkin toi.
Se vasta viiniä! Mä tunsin, mitä
se teki ytimiin,
ja sitte vielä täällä juoda sitä
rannalla Reinin, niin!
Maa täällä aivan rypäleistä loistaa,
ja mitkä marjat, hei!
Ei nähdä Suomen mättähillä moista,
kareilla Ruotsin ei.
Kannatti, veli, matkustaa; vaan vettä
jos Pyrmontinkin tois…
otimme kiittäin hatun, virkkoin, että:
"Hyvästi!" rientäin pois.
KERTOVAISIA.
Vanha soturi.
Saimaassa saar' on; maalle sen muut aivan harvoin kulkee kuin lokit järven myrskyisen, jok' aalloillaan sen sulkee. Niemellä siellä törröttää petäjä käyrä, sammalpää.
Siin' istui alla petäjän mies muinaisaikalainen, soturin hattu päässähän ja parta hopeainen, sininen takki, taljavyö: ei lasta varten tehty työ.
Kyynelten vaon huomasi kasvoissa kuihtuneissa, ja valju viima huokuili hiuksissa harvenneissa. Hän aaltoon nyt loi katsehen, nyt suru hymyin taivaasen.