PHAON Tääll' on mun hyvä! Ilot pitojen ja symbaalien melu, huiluin äänet ja hillittömän riemun purkaukset ei saavu näiden puiden alle, jotka kuin häiriötä kantaakseen vain kuiskaa ja yksinäiseen mietiskelyyn kutsuu.
Kuink' olenkaan ma siitä muuttunut, kun jätin isän kodin, juoksijani Olympiata kohti ohjaten? Voin ennen riemun vallitessakin miel'alain sekavien johtolangat ma silmää terästäen selvittää, siks kunnes tietoisuuteeni ne sain ma; mut niinkuin heltehinen kesäyö, yht'aikaa suloinen ja rasittava, nyt raskas sumu painaa mieltäni, jot' ajatusten ristisalamat vain hetkeks valaisee ja taasen sammuu niin oikullisna, tuskaa rintaan tuottain. Kuin huntu peittää menneen elämäni ja tuskin eilistä ma enää muistan tai hetkeä, mi juuri ohi kiiti. Ma kysyn itseltäni: sinäkö Olympiassa vierellänsä seisoit? Sa hänen rinnallansa kunniassa? Sun nimesikö kantoi kansan riemu yht'aikaa hänen kanssaan pilvihin? Niin oli, tiedän, mutta vaivoin uskon! Kuin poloinen on ihmisolento, kun se, mit' ylintä hän toivoo, hänet, kun toteen käy se, uneen uuvuttaa! Kun hänt' en vielä nähnyt, kuvansa kun mielikuvissa vain piirtelin kuin sumuun harmajaan, kuin näyttikään niin helpolt' yhden katseensakin tähden tai sanansa, jo henkens' uhrata; ja nyt, kun hän on mun, mun omani, kun toiveet kultaperhosien tavoin jo leijuu kotelonsa jätettyään, nyt vielä kysyn, mietin, epäröin! Ah! täällä unohdan ma itseni ja hänet, vanhempani — Vanhempani! Nyt vastako ma teitä muistelen? Mun teistäni te ette mitään tiedä. Te ehkä kuolemaani itkette jo tai ehk' on huhu teille kertonut, ett' ompi poika, jonka rakastamaan Olympiahan ette lähettäneet vaan kisaan, Sapphon sylissä — Ah, häntä ken loukata voi? Naisten kruunua! Saa sappeansa purkaa kateus, ma puollan häntä maailmata vastaan! Ja isänikin, kun hän näkee hänet, hän mielellänsä jättää epäilyksen, min rintahansa saanut julkeain on sitransoittajattarien näky. (Ajatuksiin vaipuen.) Ken lähestyy? Ah, joukko meluisa. Niin inhottavaa! — Pois! — Mut minne? — Tänne!
(Menee luolaan).
Toinen kohtaus.
Eucharis. Melitta. Orjattaria kantaen kukkia ja seppeleitä.
EUCHARIS (huutaen) Hoi tytöt! Tänne tuokaa kukkia te koko kasa. Talo koristakaa ja piha, pylväät, ovet, kynnykset, ja kukkalaittehetkin somistakaa! Nyt kasvi viereen kasvin, sillä tänään nyt viettää valtijatar juhlaa lemmen!
TYTÖT (näyttäen kukkasiaan)
Kas tässä!
(He alkavat ripustaa pylväihin ja puihin
seppeleitä ja kukkakiehkuroita).
EUCHARIS Hyvä! Hyvä! Mutta sa, Melitta, miss' on sun kukkas, tyttö?
MELITTA (katsellen tyhjiä käsiään)
Minunko?