MELITTA
Huusitko?
PHAON
Ma en, he tuolla.
MELITTA (keräten seppeleet, jotka ovat häneltä pudonneet)
Ma tulen!
PHAON
Niinkö tyly oot, Melitta?
Ma enkö vastalahjaa ansainnut oo?
MELITTA
Mit' antaa voin? Mit' olla mulla voisi?
PHAON
Vain ylpeys ja turhuus kultaa jakaa;
mut ystävyys ja lempi kukkasia.
Täss' ompi kukkia —
MELITTA Niin nämä, joita nuo tytöt tuolla ovat poimineet ja tarkoitetut — ah, en ikinä!
PHAON
Mut mitä sitten!
MELITTA Ah, kun ovatkin niin paljaiks pensahat nää ryöstäneet. (Silmäillen ympärilleen ruusupensastoon) Tuoll' oksalla on sentään vielä ruusu mut liian korkeall', en ulotu.
PHAON
Ma autan.