MELITTA
Ällös.
PHAON Helpolla en niin ma vaatimustain heitä.
MELITTA (nousten ruohopenkerelle)
Tule sitten.
Ma sulle oksan taivuttelen.
PHAON.
Hyvä!
MELITTA (varpailleen kohoutuen ja taivuttaen oksaa, jonka äärimmäisessä päässä ruusu riippuu) Sa ulotutko?
PHAON (joka kiinnittämättä huomiota ruusuun on katsellut vain Melittaa)
Viel' en.
MELITTA
Mutta nyt!
Oi, luisun alas, putoan.
PHAON
Et toki.
Ma pidätän.
(Oksa on ponnahtanut tytön käsistä, hän horjahtaa ja vajoaa
Phaonin syliin, jonka tämä on pitänyt häntä kohden avoinna).
MELITTA
Oi laske pois!