SAPPHO (äkkiä kääntyen ja hätkähtäen)
Ah, taivas, hän on kaunis!
(Painaa kasvonsa, jotka hän on molemmin käsin
peittänyt, ruohopenkerelle; väliaika).
MELITTA
Sa kutsuit?
SAPPHO
Kuinka onkaan koristaunut
hän, petturi, nyt armahansa vuoksi!
Ma vaivoin vihaani voin hillitä! —
Min juhlan vuoks sa noin oot pukeutunut?
MELITTA
Min juhlan?
SAPPHO
Miksi siis nuo korut, kukat?
MELITTA Mua usein siit' oot nuhdellut sa, että ma runsaast' antamias vaatteita niin harvoin käytän, iloisempaan aikaan niit' aina ahnehesti säästäen. Tuo tuli äsken mieleeni, ja tänään, kun meill' on ilopäivä, hiukkasen ma päätin pukuani somistella.
SAPPHO
Nyt ilopäivä? Enpä tiedä, miksi?
MELITTA Miks? Kas kun sinä olet palannut ja — niin, en oikein tiedäkään ma, miks; mut iloinen oon.
SAPPHO
Petturi!