SAPPHO. Maamiehet, ystävät, oi kiitos teille! Vuoks teidän seppeleestäin iloitsen, — se suotu koruks porvarin on, mutta vain taakaks runoilijan, keskellänne sen omakseni vasta kutsun. Täällä, vain täällä, missä unet nuoruuden ja elon ensi kokeet, täällä, missä myös saavutuksen riemu polttava yht'aikaa täyteen sieluhuni astuu, vain täällä, missä haudan kypressit tuo vanhempaini henkiterveiset, vain täällä, missä moni ystävä jo lepää varhain kuollut, keskellänne, mun rakkaimpaini keskellä — vast' täällä tää seppel enää rikokselt' ei tunnu, vaan muuttuu kaunistukseks halpa koru.
ERÄS JOUKOSTA.
Oi että, korkea, sa meidän olet!
Te kuulitteko koruttoman puheen?
Se enemmän kuin Kreikan maine häntä
on kaunistanut!
SAPPHO (astuen alas vaunuista ja tervehtien ystävällisesti ympärillä
seisovia)
Kunnon Rhamnes, terve! —
Artander, täällä — ikäs uhalla?
Kallisto — Rhodope! — Te itkette?
Kuin sydän vilpitön on silmäkin
mut kyyneliltä — maa te säästäkää!
ERÄS JOUKOSTA Sa ole tervetullut kotirantaan ja omiesi piiriin iloiseen!
SAPPHO Mua ette turhaan tervetulleeks lausu, tuon tässä teille kansalaisen lisää. Käy esiin Phaon! Parahimpain sukuun hän kuuluu, itse myös mies puolestaan. Hän vaikk' on vielä nuori, näyttäneet on hänet mieheks sanat sekä teot. Jos tarvis soturia, puhujaa tai kaunosuista runoilijaa taikka ehk' ystävätä, kättä auttajan, te häneen ensin aina turvatkaatte.
PHAON
Sun sanas, Sappho, pilkkaa nuorukaista!
Kuin ansaitseisin tuon ma kiitoksen?
Ken sitä kokemattomasta uskois?
SAPPHO
Ken näkee sanoistain sun punastuvan?
PHAON.
Ma voin vain vaieta ja ihmetellä.
SAPPHO Sa takaat sanojeni totuuden, on vaitiolo sisar ansion. Niin ystäväni! Aina tietäkää! Ma häntä lemmin! Hänet valitsin! Hän lahjain runsaudessa määräkseen on saanut tuoda laulun korkeudesta mun hellin väkivalloin alas tänne tään elon kukkalaaksoon ihanaan. Ma tahdon rinnallansa keskellänne nyt elää tyyntä paimenelämää ja laakerini vaihtaa myrttihin, vain kotohisen onnen kunniaksi tään soittimeni kielet herättää, joit' ootte ihmetelleet, ihailleet. Nyt oppikaatte niitä lempimähän!
KANSA
Oi terve sulle, Sappho, korkea!