MIES
Seis!
PHAON Te turhaan uhkailette! Minun täytyy nyt hänet nähdä. — Sappho, näyttäydy! Miss' oot sa? Vaiko pelkäät minua? Haa! Tuoli' on alttarilla palvelijat — ja hän! — Et pakoon minua sa pääse!
(Ryntää joukon lävitse. Myöskin orjattarien piiri aukenee.
Sappho makaa kokoon vetäytyneenä alttarin portailla)
MIES
Mit' uskallat sa, poika julkea?
PHAON
Mit' teet sa portahilla jumalain?
He eivät ilkeyttä kuule. — Nouse!
(Tarttuu häneen. Hänen kosketuksestaan kavahtaa Sappho pystöön,
ja rientää kiitävin askelin, häneen katsomatta, etualalle)
Phaon (häntä seuraten):
Sa pakenetko? Ensin tili tee sa! Haa, vapiset! Nyt aik' on vavista! Sa tiedätkö, mit' tehnyt olet? Miten oot rohjennut mua, miestä vapaata, jok' kellekään ei kuulu, itselleen vain, sa inhottavin sitein pidättää? Nää tässä, asein varustettuina sa ootko lähettänyt? Ootko? Puhu! — Miks mykkä mesihuuli runoilijan?
SAPPHO
Tää ompi liikaa!
PHAON Posket punertuvat jo vihan polttavasta hehkusta. Niin, heitä naamari, oo mitä olet, ja riehu, tapa, petollinen Circe!
SAPPHO
Tää liikaa on! — Oi kestä sydämeni!