PHAON Sa nouse, laps! Äl' ihmisiltä pyydä, meill' on viel' itsemme ja jumalat!
MELITTA En elää voi, jos kiroopi hän minut, on silmäns' ollut mulle niinkuin peili, min eessä itseäin oon koetellut, nyt irvikuvani se mulle näyttää. Hän mitä kärsineekään, loukattu!
PHAON Sa lainaat hälle oman tuntees. Toiset käy aallot ylpeässä rinnassansa!
MELITTA Hän vaikka ylpeältä näyttää, mulle hän ankaranakin on hyvä ollut, ma tunsin kuoren alla sydämen. Voi että koskaan voin sen unhoittaa!
RHAMNES
Niin! että koskaan sen sa unhoitit!
PHAON Miks vapisette? Lempeäksi hänet te tunnettehan.
RHAMNES Lähtiessään oli hän suuttunut, ja niinkuin lempensä ei tunne rajaa vihansa. Voi teitä!
PHAON
Mit' uhata hän voipi?
RHAMNES Orjalle, mi paennut on, surmaa.
PHAON
Ken sen sanoo