RHAMNES
Se maan on laki.

PHAON
Minä suojaan häntä!

RHAMNES
Sa! Ja ken suojaa sinua?

PHAON Jos maa mun jalkojeni eessä aukeneisi ja meren tyrskyt uhkaisi mun niellä, jos kaikki luonnonvoimat liitossa mua vastaan taisteleisi, häntä suojaan ja Sapphon vihalle ma nauran, häntä ja uhkauksiansa halveksien! —

RHAMNES. Sa halveksien? Sapphoa? Ken olet ett' uskallat sa sanas vaakaan heittää, miss' ihmiskunnan parhaat punnitaan? Ja tuomita, miss' ompi tuomionsa jo koko Kreikka lausunut? Sa houkka, sun mielestäs hän arvottomalt' tuntuu kun suuruuttaan et voi sa mitata. Sa kalliin kiven sokeaksko sanot, kun sit' on oma silmäs? Että hän sua lempinyt on, että loasta hän nosti rinnallensa myrkky-kyyn, mi repinyt on hänen sydäntään; ett' ompi rikkauttansa tuhlannut hän sulle, joll' ei sellaiselle silmää, se elämänsä ainoa on tahra, ei mistään muusta kateuskaan tiedä. Sa älä puhu! — Itse uhmasikaan ei ole omaasi! Kuink' olisit sa alhaisuudessasi uskaltanut nyt Hellaan kaunistusta vastaan nousta? Ett' on hän sinuun katsonut, se sulle on suonut ylpeyden, jolla häntä nyt itse alas katsot.

PHAON Runouden en kunniaa ma hältä tahdo kieltää.

RHAMNES Et tahdo? Niinkuin voisit! Tähtien hän viereen timantein on kirjoittanut jo nimensä, ja kera tähtien vain sammuu se! On kerran aikain päästä, ja kesken tuntemattomien, kun jo nämä ruumiit ovat hävinneet eik' enää edes hautojamme löydy, on vielä Sapphon laulu kaikuva ja hänen nimensä — ja sinun nimes. Niin, sinun! Kuolemattomuuden perit sa konnantyöstäs hänen päätään vastaan. Vuossatain ajan hautaan astuttua ja tuntemattomien sukuin kesken mies mieheltä tää taru kerrotaan: On Sappho tämän laulun laulanut ja Phaon nimeltään, ken hänet surmas!

MELITTA
Oi Phaon!

PHAON
Ole rauhallinen.

RHAMNES. Rauhaa sa neuvot järkkyneellä äänellä! Hän värjyin rikoksensa tuntekoon, ja Sappho saakoon koston tilaisuuden! Et hältä runon mainetta sa kiellä! Mut mitä muuta hältä kieltää voit sa? Sa epäilläkö tohdit sydäntään, jot' yksin kaikesta, mit' on, hän kiittää? Sa katso ympärilles! Tääll' ei ketään, jok' ei hänt' avustansa kiittää saisi, ja lempeytensä runsaat jäljet näämme me joka paikassa; ei ketään täällä joll' ei lyö sydän korkeammin, kun hän Mytilenen kansalaiseksi ja Sapphon maanmieheksi itsens' sanoo. Sa kysy tältä sinun rinnallas, jok' osatoverisi enemmän on tekohon kuin syyhyn, kuten näyttää, kuink' ompi Sappho häntä kohdellut? Mit' oisi sulle orjattarell' ollut? Jos sua hän miellytti, niin Sapphon henki, niin Sapphon tyyni äidillinen henki se hänen suunsa kautta sulle puhui. Niin, paina otsaasi! Sa turhaan riehut, et koskaan muistoa voi sammuttaa. Mit' aiot tehdä, minne paeta? Ei ole sulla suojaa päällä maan. Jok' ihmisessä tapaat vihamiehen, jok' kauneuden vihollista vainoo. Sun askeltesi eellä huhu käy ja ääneen huutaa: Sapphon murhaaja ja jumalien vihamies! Sa maita oot turvatonna käyvä hänen kanssaan, sa jolle turmion vain toit, et suojaa. Ei oveansa avaa kreikkalainen, ei jumala suo temppelissään turvaa, sa urhialttarilta vavisten saat paeta, kun pappi sanallansa kaikk' epäpyhät karkoittaa — ja kun oot paennut, niin julma Eumenide, tuo Manan synkkä kostonhenki, sulle jo käärmehiuksiansa puistelee ja kuiskaa korvahasi Sapphon nimen, siks kunnes hauta kaivamas sun perii!