"Otamme piiriimme jokaisen, jolla on vaadittavat ominaisuudet", jatkoi adepti. "On aivan yhdentekevää, mihinkä uskontoon hän oli kasvatettu ennenkun oli päässyt käsiksi todelliseen tietoon. Mutta tulet huomaamaan, ettei jokaisella ole näitä ominaisuuksia ja ettei niitä voida mielin määrin toisille lainata. Okkultistien alimmissakin asteissa tunnetaan lauseparsi: 'Adeptia ei voida keinotekoisesti luoda, hänen täytyy itsensä siksi kehittyä'."
"Mestari", kysyin minä, "eikö olisi hyvä niiden ihmisten, joita kannustaa henkisen kehityksen halu, seurata teidän esimerkkiänne ja asettua asumaan eristetyille paikoille voidakseen häiritsemättä käyttää aikansa mietiskelyyn ja ajatusten kokoamiseen. Tiedän että nykyään on paljon ihmisiä kaikkialla maailmassa, eri kansoissa ja eri uskontunnustusten seuraajissa, jotka ovat vakuutetut siitä tosiasiasta, että ympäristö, jossa ihmisten enemmistö, aikamme sivistyneet miehet ja naiset elävät, ei sovi korkeampaan, todelliseen ja henkiseen olemassaoloon pyrkiville. He uskovat, että kaikin se, jonka voittamiseksi ihmiset tavallisesti tämän verrattain lyhyen elämämme aikana askartelevat, kuten ylpeyden ja kunnianhimon tyydyttäminen, kullan ja maallisten aarteiden kokoaminen, sukupuolielämän nautinnot, ruumiinmukavuuden hankkiminen j.n.e. eivät voi olla todellisen elämän tarkoitusperiä. Mutta he tietävät myöskin, että nykyinen elämä vain on yksi osa ijankaikkisen elämämme monista ajanjaksoista ja että maallinen elämä vain on keino määrätyn tarkoitusperän saavuttamiseksi. Sen kautta voimme voittaa ne edellytykset, joita vaaditaan saadaksemme kasvamaan jokaisessa ihmisessä piilevän jumalallisen aineksen, saadaksemme kehittymään sen korkeamman elämän, sen, jota tekin elätte, korkeimman, mitä ihminen voi saavuttaa, elämän, joka ei ole vaihdosten ja kuoleman alainen, vaan alati jatkuva."
Adepti oli hymyillen ja kärsivällisesti kuunnellut ihastuksenpurkaustani ja sanoi sitten: "Kun ihmiset kerran ovat kyllin kehittyneitä voidakseen kestää eristettyä elämää, niin sallikaa heidän tulla luoksemme. Mutta jotta ne siihen kykenisivät, on ennen kaikkea tärkeätä heidän oppia ottamaan edes ensimäiset askeleet todellisen tiedon tiellä. Vain ne yksilöt, joilla on tätä tietoa, voivat elää keskenään sopusoinnussa. Niinkauan kun ihmisillä vielä on omat arvelunsa ja mielipiteensä, eroaa heidän ajatuskantansa ja heidän makunsa aina jonkunverran muista. Sentähden pelkään, että suunnittelemasi sopusointuinen seurapiiri hyvinkin pian tulisi eripuraiseksi, eikä suinkaan kauan eläisi keskenään siinä rauhassa, jota sisäisen kehityksen saavuttamiseksi vaaditaan.
"En kuitenkaan epäile, ettei näiden epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa voitaisi teosofisia luostareita perustamalla eristettyihin paikkoihin tehdä melkoisia edistysaskeleita. Jos teillä olisi yliopistoja, seminaareja, kouluja ja seuroja, joissa opetettaisiin totuutta, totuutta, jota ei tahraisi vuosisatojen kuluessa tieteellisten ja teologisten erehdysten ja taikauskon kautta kokoontunut lika, niin epäilemättä saataisiin suuria tuloksia aikaan. Nykyisissä sivistysoloissa käytetään kahta menettelytapaa ihmisen kasvattamisessa. Toinen käyttää välineenään niinsanottua tiedettä, toinen niinsanottua uskontoa. Tieteen tulokset ja johtopäätökset perustuvat havaintoihin ja logiikkaan. Logiikka on sangen hyvä olemassa, mutta havaintokyky, jolle logiikkanne perustuu, rajoittuu hyvin vaillinaisiin aistillisiin havaintoihin ja sentähden perustuu itse tiedekin täydelliseen ulkonaiseen harhaan. Tiede on sentähden vain pintapuolinen ja erehdyttävä, sillä se ei tiedä mitään sisäisestä elämästä, joka on ulkonaisia ilmiöitä paljon tärkeämpi. Oppinne perustavista luonnonlaeista ovat vääriä ja sentähden ovat myöskin johtopäätökset vääriä niinpian kun ne jättävät harhan alueet.
"Älä käsitä minua väärin", jatkoi hän huomatessaan, etten täydellisesti häntä ymmärtänyt. "En tahdo väittää, ettei nykyinen tiede tiedä mitään siitä, mikä on asioiden ulkonaisten ilmennysten yläpuolella. Se tietää sen, minkä se näkee ja ymmärtää, mutta se ei kykene näkemään ulkonaisten aistillisten havaintojen yläpuolelle. Sentähden tuntee se vain ulkonaiset vaikutukset. Se tietää hyvin vähän, tuskin mitään, niistä näkymättömistä syistä, jotka aiheuttavat nuo vaikutukset ja niitä mietiskellessään erehtyy se. Koska syyt eivät ole seurauksia omista vaikutuksistaan, vaan päin vastoin vaikutukset ovat seurauksia sisäisistä, perustassa olevista sysäyksistä, joista tiede ei mitään voi tietää, niin ei se myöskään voi käyttää niitä perustana, joille rakentaa lopullinen tulos aiheuttamaan loogillista johtopäätöstä. Se tietää paljon olemassaolon pienistä yksityisseikoista, kaikkiallisen elämäntoiminnan viimeisistä ilmiöistä, mutta se ei tiedä mitään itse elämänpuusta, siitä ijäisestä lähteestä, josta kaikki haihtuvat ilmiöt ovat kotoisin.
"Mitä sitten tulee nykyajan uskontoon, niin perustuu se ehdottomasti väärään sanojen ymmärtämiseen, sanojen, joiden tarkoitus alkujaan oli merkitä määrättyjä henkisiä voimia. Niistä eivät pappinne, eivätkä maallikkonne mitään tiedä, koska heillä ei ole noiden asioiden oikeaan ymmärtämiseen vaadittavia kykyjä. He kiistelevät keskenään innokkaasti määrättyjen elämänperiaatteiden ominaisuuksista, mutta yhtä vähän toinen kuin toinenkaan puolue tuntee syyn, mistä kiistellään. Näitä ihmisiä rajoittaa heidän oma personallisuutensa, sentähden ovat heidän mielestään myöskin ne kaikkialliset prinsiipit ja voimat, jotka toimivat luonnon työpajassa, kutistuneet personallisiksi ja rajallisiksi olemuksiksi. Se ylevä ja ääretön voima, jota ihmiset sanovat jumalaksi ja joka on kaikkialla ja jota ilman ei mikään voi olla olemassa, on tietämättömien käsityksessä alennettu jonkinlaiseksi maailman ulkopuolella olevaksi jumaluudeksi. Tämän jumaluuden voivat kuolevaiset saattaa tahtoaan muuttamaan, se tarvitsee sijaisia täällä maan päällä ja virkailijoita, jotka pitävät huolta hänen jumalallisten lakiensa täytäntöönpanosta. Teidän uskontonne ei ole elävän jumalan puhdasta uskontoa, jumalan, joka elävänä voimana kaikkialla ilmoittaa tahtonsa. Se on kuolleen ja kykenemättömän jumalan uskontoa, jumalan, joka kuoli kauan aikaa sitten ja jätti jälkeensä legionittain pappeja sijastaan maailmaa hallitsemaan. Sentähden ovat nykyiset uskontojärjestelmät taikauskoa, josta itse totuus on suljettu pois. Ääretön jumala on pantu pois ijäiseltä valtaistuimeltaan ihmisten sydämissä ja erehtyväiset, kuolevaiset papit ovat asetettu hänen sijalleen. Rakkaus on paennut ja pelko hallitsee ihmisiä. Kukin yksilö hakee omaa autuuttaan ja unohtaa sentähden kokonaan toisten ihmisten olemassaolon. Kukin yksilö tahtoo toisten kustannuksella tulla pelastetuksi. Kukin vaatii palkintoa, jota hän ei ole ansainnut. Kaikki ajattelevat, että eläminen on itse elämän tarkoitusperä ja vain harvat ymmärtävät, ettei ihmiselämällä voi olla muuta kuin yksi ainoa järkevä tarkoitus: aina tehdä hyvää. Vain se ihminen voi toivoa aina elävänsä, joka voittaa elämän elämisen voiman, ei katoavaisessa itsessään, vaan ihmiskunnan henkisessä olemuksessa.
"Teologianne pitäisi ensi sijassa perustua henkisen totuuden ymmärtämiseen. Mutta missä löydät hengenmiehen, jolla on henkinen näkemiskyky ja joka olisi kyllin rohkea uskomaan enemmän omaan intuitsioniinsa, kuin kirkon määräämiin oppeihin. Jos hän uskaltaisi omistaa oman näkökantansa ja sitä puolustaa, niin lakkaisi hän kohta olemasta kirkon palvelija ja saisi kerettiläisen nimen. Meidän 'henkisenä' aikanamme jää kaikki ulkonaisen tutkimuksen varaan, eikä kannata kehittää sydämen voimaa. Siitä seuraa, että nykyinen sukupolvemme katselee kaikkea ikäänkuin teleskopin läpi. Se näkee, mutta ei tunne ja siitä johtuu, että sillä on aivan väärä käsitys sekä luonnosta, että ihmisestä.
"Ulkonainen ihminen on vain elävä elimistö tai välikappale, jonka kautta tuo yksi kaikkiallinen elämä toimii. Tässä mielessä hän siis vain on älyllinen eläin. Mutta ihmisen rakenne, erittäinkin hänen aivonsa, ovat paljon kehittyneemmät alemman eläimen aivoja ja sentähden kykenee ihminen olemaan maailmankaikkeuden korkeimman prinsiipin, pyhän, jumalallisen viisaudenprinsiipin, ilmentäjä."
"Jumalallinen viisaus", huudahdin ihmetellen! "Yleisen elämänprinsiipin olemassaolo näyttää minusta kylläkin ymmärrettävältä, koska voimme nähdä elettyjä asioita, mutta missä tapaamme jumalallista viisautta, tai kuinka voidaan sen olemassaolo todistaa? Emmekö kaikkialla luonnossa näe epätäydellisyyttä? Eivätkö ihmisen tekemät teot ole täydellisempiä kuin ne, joita sanotaan jumalan tekemiksi? Eikö ihmisen keksimä mikroskopi ole täydellisempi kuin silmä? Tosiaankin on ihmisjärki suurempi kuin jumalan viisaus, edellyttäen että jumalaa ollenkaan on olemassa, joka ylimalkaan ei vielä ole tieteellisesti todistettukaan."
Lausuin nämä sanat suuresti kiihtyneenä. Minua suretti, kun kuulin lausuttavan väitteitä, joita ei käynyt todistaminen. Jos adeptit puhuvat jumalan viisaudesta, ajattelin itsekseni, niin tulisi heidän myöskin todistaa jumalan olemassaolo.