"Punaisen pulverin salaisuutta ei voida ihmisille ilmoittaa, ennenkun he ovat tulleet henkisiksi. Se on salaisuus, jota ei teoretisesti voida selittää, vaan jokaisen täytyy hankkia itselleen käytännöllinen tieto siitä. Kuinka voisimme opettaa ihmisiä käyttämään voimia, joita ei heillä ole ja joiden olemassaolosta he eivät mitään tiedä. Kuitenkin piilee näiden voimien siemen kunkin ihmisen olemuksessa.
"Olisi hullua otaksua, että kultaa saataisiin muusta aineesta kuin kullasta. Mutta sisältäähän jokainen aine kullan idun perusaineessaan.
"Luonnon alkemiallisessa laboratoriossa tuottavat rauta ynnä muut aineet aikojen kuluessa kultaa, koska kullan elementti piilee niiden perusaineessa. Se kasvaa luonnon elämänprinsiipin vaikutuksesta ja kehittyy näkyväiseksi kullaksi. Tämä menetelmä, jonka aikaansaamiseksi tajuton luonto tarvitsee ehkä miljoonia vuosia, voi tapahtua muutamassa minuutissa, jos luonnon tahdonvoimaa johtaa adeptin usko ja äly. On yhtä mahdotonta yrittää tekemään kultaa jostain, johon ei kultaa sisälly, kuin saada omenapuuta kasvamaan kirsikasta. Mutta jos tahdomme saada omenapuun kasvamaan siemenestä, emme pistä sitä koloon, jonka olemme kallioon poranneet. Me haemme sille sopivan maaperän, jossa se lämmön ja kosteuden vaikutuksesta voi ruveta kasvamaan. Sama on asianlaita, jos tahdomme saada esille kultaa kullan siemenestä tai prinsiipistä ja meidän on siis hankittava sille sopiva maaperä. Tuollainen sopiva maaperä on punainen pulveri, jolla on kullan ilmenemiselle vaadittavat edellytykset. Tiedä siis, ettei ole mitään kuollutta ainetta maailmankaikkeudessa ja että kivet ja metallitkin elävät. Niilläkin on tajunta. Kun elämänprinsiippi alkaa toimia jossakin aineessa, niin ilmenee sen kautta erilaisia värejä, kuten sulatuskulhossa näit. Jos tuo massa olisi jähmeä ja kylmä, niin tunkeutuisi elämänprinsiippi metalliin hyvin hitaasti, mutta saaden kuitenkin aikaan muutoksen. Sulaneessa aineessa sekoittuu sitävastoin elämää jakava voima perusteellisesti metalliin, kiehuminen tapahtuu ja muutos on pian täyttynyt. Minkätähden olisi muodon kehitys ja muutos mahdollinen vain eläinkunnassa. Ainoa ero on vaan siinä, että muutokset tapahtuvat eläinkunnassa hyvin paljon lyhyemmässä ajassa, joten ihminen voi niitä tarkata. Kivikunnassa taas tapahtuvat muutokset hyvin hitaasti, niin että monet sukupolvet kuluvat, ennenkun voidaan havaita edistystä metallien kasvussa.
"Metallien luomat siemenet piilevät metalleissa. Ei riitä, että kultaa vaan sulatetaan, jos mieli saada sitä kasvamaan. Se on ensin palautettava takaisin siihen perusaineeseen, jota alkemistit sanovat prima materiaksi. Se tapahtuu punaista pulveria lisäämällä ja melkein näkymätön määrä riittää aiheuttamaan suuren kultamäärän kasvamisen. Ne muutamat pulveriatoomit, joita käytit, olivat jo liikaa muuttamaan hopean kullaksi, kuten tulet näkemään tutkiessasi kultakimpaletta. Koko paperissa ollutta määrää ei ole käytetty."
Katselin kultaa, joka ei vielä ollut kyllin jäähtynyttä, jotta voisin sitä koskettaa ja huomasin sen pinnalla muutamia pieniä rubininpunaisia helmiä. Ne näyttivät olevan punaisen pulverin hiukkasia, joita siis massa ei ollut kokonaan imenyt itseensä.
"Mestari", huudahdin minä, "opeta minulle salaisuus. Lupaan sinulle, etten koskaan tule käyttämään saavuttamaani tietoa itsekkäisiin tarkoituksiin. Olen kyllin paljon oppinut salatiedettä ymmärtääkseni, ettei maallinen omaisuus ja maalliset rikkaudet hyödytä henkistä kehitystä. Itse asiassa ne ovat suuria esteitä niille, jotka pyrkivät edistyksen tielle. Tahdon totuutta totuuden itsensä tähden, enkä saavuttaakseni sillä minkäänlaisia etuja. Opeta minulle nuo salaisuudet, niin unohdan itseni ja uhraan koko elämäni ihmiskunnan palvelukseen."
"No hyvä", vastasi adepti. "Teen kaiken voitavani osoittaakseni sinulle tien, jota sinun on kuljettava. Mutta se ei voi tapahtua muutamissa tunneissa, eikä muutamissa päivissä. Ja järjestömme sääntöjä vastaan olisi pidättää sinua täällä kauemmin kun auringonlaskuun asti. Teen sinulle kuitenkin mahdolliseksi oppia tuntemaan alkemian tiedettä. Annan sinulle kirjan tutkittavaksesi. Jos sydämesi on avoinna ja henkesi kirkkaana, olen näkymättömänä lähelläsi ja autan sinua ymmärtämään vertauskuvien kätkemiä salaisuuksia."
Näin sanoen ojensi Teodorus minulle kirjan, jossa oli joukko vertauskuvilla ja merkeillä varustettuja värillisiä taulukoita. Se oli vanha kirja nimeltään: "Die geheimen Figuren den Rosencreuzer des sechzehnten and siebzehnten Jahrhunderts" (Kuudennen- ja seitsemännentoista vuosisadan rosencreuziläisten salaiset merkit).
Kiitin adeptia ja tarkastelin vielä kerran tuota salaperäistä kirjaa. Selailin sen lehtiä lukien sivujen päällekirjoitukset. Huomasin sen kertovan suurimmista salaisuuksista, makrokosmoksesta ja mikrokosmoksesta, ajasta ja ijankaikkisuudesta, salatieteellisistä luvuista, neljästä elementistä, kaikkialla ilmenevästä kolmiluvusta, jälleensyntymisestä, alkemiasta, filosofiasta ja Kabbalasta. Itse asiassa oli se kaikkeustieteen kirja.
"Kun ymmärrät tämän kirjan sisällön käytännöllisesti", sanoi Teodorus, "et tiedä ainoastaan kuinka tehdään kultaa alemmista metalleista, joka on meidän taitomme kaikista vähäpätöisimpiä esityksiä, vaan tulet tuntemaan ruusun ja ristin salaisuudet. Tulet tietämään, kuinka viisauden kivi on löydettävissä ja se elämänneste, joka nauttijalleen suo kuolemattomuuden. Tulet tietämään, kuinka elämäntoimintoja on ohjattava, jotta saataisiin syntymään timantteja ja kalliita kiviä ja tulet tietämään, kuinka eläimestä kehittyy ihminen ja ihmisestä taivaallinen olento, jumala. Tämä lopullinen alkemiallinen tehtävä on ainoa, jolla on minkäänlaista merkitystä. Suhteessa siihen ovat kaikki muut taidot vain leikintekoa. Mitä hyödyttää ulkonaisten asioiden hankkiminen, kun voimme itsessämme saavuttaa sen, mikä on ikuista ja todellista.