"Jos ihminen, joka jo tietää hiukan enemmän oman luontonsa vaatimuksista, käyttää kaiken voimansa korkeampaan tilaan pyrkiäkseen, — jos hän uskoo omaan rohkeuteensa ja riistäytyy irti tapojen kahleista, niin ei hän saisi rauhassa elää omassa seurakunnassaan. Ja jos hän muuttaisi toiseen, kohtaisi häntä siellä sama vihamielisyys. Hän joutuisi tekemisiin ihmisten kanssa, jotka vihaavat valoa, koska he ovat pimeydessä kasvaneet. He käsittäisivät häntä väärin, he epäilisivät hänen vaikuttimiaan ja vainoaisivat häntä. Ja voi häntä, jos hänellä on joitakin inhimillisiä heikkouksia, joihin siveyssaarnaajat voivat iskeä myrkkyhampaansa. Siellä, missä pimeys asuu, siellä inhotaan valoa. Sinne, minne tietämätön ihminen astuu, kokoontuvat hänen ympärilleen nöyrinä palvelijoina kateus, epäluulo, pelko ja muut paholaiset.
"Mutta se, mitä ei yksi ihminen ponnistuksillaan jaksa saavuttaa, voidaan monen yhteisillä ponnistuksilla voittaa. Tämä laki näyttää vallitsevan kaikkialla luonnossa. Kun vaadittava määrä ihmisiä vain uskaltaisi vetäytyä pois maailman narrinäyttämöltä ja kieltäytyisivät sen hullutuksista elääkseen sopusoinnussa toistensa kanssa, niin olisivat he yhtyneinä kyllin voimakkaita vastustamaan tapahirviön hyökkäyksiä. Paikoilleen jäädessään he ehkä joutuisivat sen valtaan.
"Samoin kuin nyt oli ennenkin ihmisiä, jotka tiesivät korkeamman ja sisäisemmän elämän olemassaolosta ja koettivat pyrkiä voittamaan kaipaamansa henkisen elämän edellytyksiä. Sellaisia ihmisiä ei ollut ainoastaan kristillisissä maissa, vaan myöskin pakanoiden joukossa. Tuhansien vuosien aikana on ollut pyhättöjä, loosheja, järjestöjä, luostareita, hartaushuoneita ja erakkomajoja ja niihin ovat ihmiset paenneet voidakseen häiritsemättä elää korkeampaa elämää turvassa ulkomaailman hyökkäyksiltä. Heidän alkuperäinen tarkoituksensa oli epäilemättä kunnioitettava. Vaikkakin monet tuollaiset yhdyskunnat kadottivat arvonsa ja alkuperäisen luonteensa, kun ne eivät pysyneet jalojen ja raskaitten toimien työpajoina, vaan tulivat laiskuuden ja joutilaisuuden pesäpaikoiksi, niin ei se riippunut alkuperäisestä periaatteesta, vaan siitä, että ihmiset olivat kadottaneet tietonsa ihmisen todellisesta luonnosta, hänen voimistaan ja päämäärästään.
"Tällainen alennustila levisi erikoisesti Euroopassa keskiajalla ja sen jälkeen, jolloin luostareissa elettiin sangen paheellista ja ylellistä elämää. Siihen aikaan ei niissä välitetty mitään korkeamman elämän edellytyksistä, vaan muodostuivat ne laiskottelijoiden ja teeskentelijöiden pesäpaikoiksi. Niistä ei enää levinnyt siunausta maahan, vaan niistä tuli maan vaiva. Ne ryöstivät rikkaita ja köyhiltä imivät ne kuin vampyyrit viimeisen veritilkan. Niin jatkui, kunnes rikosten malja oli täysi.
"Europassa on vielä paljon luostareita ja Amerikassa kasvaa niiden lukumäärä. Materialisti katselee niitä syrjäsilmällä, mutta ennakkoluuloton tarkastelija myöntää, että ne tekevät paljon hyvää. Toiset ovat perustaneet kouluja, toiset sairashuoneita ja ennen kaikkea ovat armeliaisuussisaret voittamattomia sairaanhoitajattaria. Monet palvelevat siten jaloa aatetta ja tekevät ihmiskunnalle paljon hyvää. Mutta niiden hyödyllisyys voisi olla tuhatkertainen, jos henkisen tiedon valo, pyhä henki, jota he rukoilevat, astuisi alas heidän luokseen.
"Jos uskonnolliset yhdyskunnat kykenisivät kehittämään todellista henkisyyttä ja niiden joukossa olisi todella uudestisyntyneitä ihmisiä, niin voisimme niissä nähdä henkisten voimien vuodatusta. Harjoittavatko meidän luostariemme asujamet tietoisesti henkisiä voimia? Voivatko he tietoisesti parantaa sairaita kätten päällepanemisella? Ovatko heidän sisäiset aistimensa kyllin avautuneita näkemään ja kuulemaan, muistamaan, haistamaan ja tuntemaan asioita, jotka ovat keskitason ihmisen aisteille havaitsemattomia? Voivatko he varmuudella puhua tulevista tapahtumista paitsi loogillisten johtopäätöksien avulla? Mitä he itse asiassa tietävät vaatimuksista, joita tarvitaan korkeampaan tajunnantilaan pääsemiseksi? Mitä he tietävät keinoista, joiden avulla saavutetaan adeptius ja tietoinen tulevainen olotila? Mitä tietävät munkkimme ja nunnamme ihmissielun rakenteesta ja erittäinkin niistä sieluista, jotka ovat heidän huoleensa uskotut? Mitä kokemuksia heillä on siitä korkeasta tilasta, jota sanotaan Samadhiksi? Jos heidän joukossaan sattuu joku olemaan, joka voi kokea transsitilaa tai joka painostaan huolimatta saattaa nousta ilmaan tai jonka kautta jokin okkultinen ilmiö saattaa tapahtua, niin tietävätkö he silloin, mitkä syyt aiheuttavat mainitut tulokset tai pitävätkö he noita tapauksia selittämättöminä ja yliluonnollisina? Eivätkö he pidä pyhimyksinä ihmisiä, jotka tuollaiseen kykenevät?
"Heidän ei auta luulotella, että sellaiset ihmiset voivat jakaa muille syntien anteeksiantoa, sillä sitä ei voida todistaa. Kun ei heillä itsellään ole henkisiä voimia, eivät he niitä myöskään voi toisille jakaa. Ja jos he sellaisia voimia ovat antavinaan toisille, niin missä ovat vaikutukset? Tulevatko tietämättömät viisaiksi, kun he ovat vedellä kastetut? Saavatko he uskon, jotka ovat kokeneet konfirmatsioniseremonian? Tuleeko syntinen viattomaksi, kun synnin taakka anteeksiannon kautta on nostettu hänen omaltatunnoltaan? Voivatko he ulkonaisten seremoniojen kautta saada sisäisen olemuspuolen kasvamaan? Tuleeko se, joka eläimenä astuu kirkkoon, myöskin eläimenä sieltä pois?
"Nämä ovat turhia kysymyksiä, enkä tahdo, että ymmärtäisit minua väärin ja luulisit minun epäilevän uskonnollisten yhteiskuntiemme ja luostariemme asujainten vaikuttimia. Tunnen useita heistä personallisesti ja olen huomannut heidän olevan hyviä ja hyväntahtoisia ihmisiä. Mutta kaiken sen hyvän, minkä he tekevät, voisivat he tehdä yhtä hyvin ja paljon paremminkin, jos he olisivat tutkineet sieluelimistöään ja sen toimintaa. Silloin he tietoisesti kykenisivät kehittämään noita korkeampia kykyjä, jotka tiedottomasti ovat kehittyneet muutamissa jäsenissä ja jotka tuon odottamattoman ja luonnottoman kehityksen johdosta ovat saaneet ihmeittentekijäin tai pyhimysten nimen.
"Kuinka sellainen ihminen voi olla henkinen johtaja, jolla ei ole henkisiä voimia ja joka ei edes tiedä niiden olemassaolosta? Mitä sanoisit kirurgista, joka ei tuntisi anatomiaa, — mitä lääkäristä, joka ei potilastaan tuntisi, — mitä sokeasta maalarista, kuurosta soittoniekasta, huonopäisestä matematikosta? Mitä siis on ajateltava sielunlääkäristä, joka ei mitään tiedä sielusta ja sen ominaisuuksista? Eikö meillä ole syytä sellaisen lääkärin taitoa epäillä?
"Jos luostarien ja uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet käyttäisivät aikansa ja voimansa hankkiakseen itsetuntemusta sekä ihmisen todellisen rakenteen tutkimiseen ja henkisten voimien voittamiseen, niin heidän käyttökelpoisuutensa kasvaisi aivan äärettömiin. Ei enää olisi tarpeellista hoitaa sairaita, sillä he voisivat niitä parantaa käsien päällepanemisella. He eivät enää tarvitseisi kastaa ihmisiä vedellä, sillä he voisivat vuodattaa pyhyyden henkeä heidän päälleen. He eivät enää tarvitseisi rippiä, sillä he voisivat syntisen ajatukset lukea. Eivätkö he paremmin voisi täyttää velvollisuuksiaan, jos he olisivat viisaita, kuin tietämättöminä ollen? Eikö olisi parempi, jos heillä itse olisi kykyä tehdä se, mitä he odottavat rukoustensa tuloksena tuntemattomalta voimalta? Kun joukko saa kuulla, että jossakin luostarissa on ihmeittentekijä tai pyhimys, niin eikö se kiiruhda sinne saamaan hänen siunaustaan? Minkälainen maine olisikaan silloin sellaisella yhdyskunnalla, jonka kaikki jäsenet olisivat pyhimyksiä, ihmeittentekijöitä, joiden voimaa ei epäiltäisi?