"Plotinuksen mukaan ei mikään ilmiö ole 'todellisuus', vaan kaikki maailmankaikkeuden ilmiöt ovat harhakuvia, joita sisäinen todellisuus on toiminnan kautta luonut. Ihminen ei voi nähdä omia kasvojaan ilman peiliä. Yhtä vähän voi todellisuus herättyään unestaan pitkän Pralayn jälkeen nähdä itseään ilman peilin apua. Mutta mikään muu substanssi kuin se, mikä kuuluu todelliselle, ei voi olla peilinämme. Sentähden astuu todellinen ikäänkuin ulos omasta keskipisteestään ja katselee itseään. Siten syntyy älynvoima, jonka kautta todellinen näkee ne kuvat, mitkä heijastuvat sen omassa aineessa. Ja tämä voima, joka suuntautuu keskipisteestä kehään päin, sanotaan hengeksi tai tahdoksi. Sama toiminta tapahtuu, jos ihminen keskityksen kautta suuntaa ajatuksensa kohti omaa tajunnankeskustaan, joka on sydämessä ja siten koettaa nähdä, mitä hänen sisässään tapahtuu. Tämä keskihakuinen voima kohtaa vastustusta keskuksessa, palaten takaisin keskipakoisena voimana. Näin syntynyt keskipakoinen voima on sitten yhdyssiteenä keskuksen ja kehän, hengen ja aineen, luojan ja luotujen, jumalan ja luonnon välillä tai millä nimillä näitä asioita tahtonet merkitä.
"Jos suuntaat henkesi voiman sisäänpäin keskustaa kohden, etkä keskitä sitä ulkonaisiin aistillisiin asioihin, niin vastustus, jonka se keskuksessa tapaa, aiheuttaa sysäyksen takaisin päin. Kuta voimakkaampi on käyttämäsi keskihakuinen voima, sitä voimakkaampi on täten syntynyt keskipakoinen voima, toisin sanoen, sitä voimakkaampi on sielusi. Sielun voimistuessa muuttuu näkymätön, mutta kuitenkin aineellinen substanssi, joka läpäisee näkyvän fyysillisen ruumiisi, korkeammanlajiseksi aineeksi. Siten sinä vähitellen voit tulla kokonaan sieluksi, ilman karkeata fyysillistä ruumista. Mutta jo kauan ennen sen ajan täyttymistä, voit sielusi voimalla vaikuttaa aineessasi."
Huomautin Teodorukselle, että nämä aatteet olivat liian suuria ja liian uusia, jotta heti voisin ne käsittää, mutta lupasin painaa ne mieleeni.
"Se on oikein", vastasi adepti. "Ja pidän siitä huolta, että ne todella jäävät mieleesi."
"Jos Plotinuksen opit pitävät paikkansa", sanoin minä, "niin ovat epäilemättä useimmat henkiset ajattelijamme harhateillä, sillä he uhraavat koko elämänsä ulkonaisten asioitten tutkimiseen ja välittävät hyvin vähän siitä, mikä heissä itsessään tapahtuu."
"Siksi he häviävätkin harhakuvineen", vastasi adepti. "Oppineille olisi ehkä parempi, jos he tietäisivät hiukan vähemmin tieteellisistä teorioista ja sensijaan hankkisivat enemmän käytännöllistä tietoa itsestään. Olisi parempi, jos heillä olisi vähemmän terävää järkeilyä päässään ja enemmän henkistä voimaa. Jos esimerkiksi se aika ja ne voimat, joita tuhlataan afrikalaisten apinoiden tapojen tutkimiseen, käytettäisiin henkisen selvänäköisyyden hankkimiseen, niin olisi se heille parempi. Jos he koettaisivat hankkia itselleen kykyä parantamaan sairaita käsien päälle panemisella, eivätkä myrkyttäisi ihmisiä ruiskuttamalla heihin vahingollisia aineksia, niin tekisivät he paljon hyvää ihmiskunnalle. Tuhannet ihmiset työskentelevät ahkerasti koko ikänsä saamatta kuitenkaan mitään hyödyllistä aikaan. Samoin tuhannet ihmiset työskentelevät sekä henkisesti että koneellisesti tehtävissä, jotka mieluummin saisivat olla suorittamatta. Paljon useammat ihmiset työskentelevät vahingoittaakseen ja hävittääkseen ihmisten terveydentilaa, kuin tauteja parantaakseen. Useammat levittävät harhaoppeja kuin opettavat totuutta. Useammat hakevat sellaista, mistä ei ole hyötyä, kuin sellaista, jolla on tosi arvoa. He elävät äärimmäisyyksien vallassa ja katoavat niiden kanssa. He etsivät kultaa ja kulta jää jälelle heidän kuollessaan.
"Esteet, joita ulkomaailman olosuhteet asettavat tiellenne ovat niin läheisessä yhteydessä sisäisten esteitten kanssa, että niitä ei käy hyvin eroittaminen. Ulkonaiset kiusaukset herättävät sisäisiä haluja ja sisäiset halut taasen vaativat ulkonaisia keinoja tyydytystä saadakseen. Ihmisten joukossa on tuhansia, joilla ei ole kylläksi voimaa jättämään turhan seurustelun, naurettavat tottumukset ja narrimaiset käytöstavat, joista he sisäisesti kuitenkin ovat kasvaneet pois ja joita he inhoavat. He alistuvat niihin, koska ne ovat muotihulluuksia ja tapoja, joita vastaan sotiminen olisi sovinnaisuuden kannalta rikos.
"En usko ihmisluonnon siveelliseen pahennukseen. Tiedän kyllä, että ihmisen eläimelliset olemuspuolet vaistomaisen itsesäilytysvaiston kiihoittamina nousevat vastustamaan hänen korkeampien olemuspuoltensa kehitystä. Ne tuntevat, että korkeamman syntyminen aiheuttaa alemman kuoleman. Mutta tiedän myöskin, että jokaisessa ihmisolennossa piilee hyvän voima, joka voi kehittyä, jos harkitaan sille vaadittavat olosuhteet. Ihmisessä on sekä korkeampia että alempia aineksia ja itsestämme riippuu, mitä tahdomme itsessämme kehittää. Kirsikansiemenestä ei voi kasvaa muuta kuin kirsikkapuu, ohdakkeen siemenestä vain ohdake, mutta ihminen on voimien yhtymä, josta kaikenlaisia siemeniä voi kasvaa. Siitä voi kasvaa sika tai tiikeri, enkeli tai perkele, viisas tai hullu oman mielen mukaan.
"Alituinen ajometsästys kullan, mukavuuden ja huvitusten hankkimiseksi vaikka jo kaiken tarpeemme omistamme, on nykyisen sivistyksen luonteenominaisuus. Mutta se ei välttämättä merkitse, että ihmiset ovat ahneita ja rikoksellisia tai että he elävät siveellisessä alennustilassa. Kaikki tämä aiheutuu pikemmin fyysillisellä tasolla ilmenevistä sysäyksistä. Ihminen tietää vaistomaisesti, ettei hän, olkoon hän sitten kuinka rikas tai kuuluisa tahansa, ole saavuttanut sitä tilaa, jossa hän olisi täysin vapaa ja johonka hän tahtoisi pysähtyä. Hän tuntee, että hänen on johonkin pyrittävä, mutta ei tiedä mihin. Koska ei hän tunne korkeampaa elämää, koettaa hän hankkia itselleen alemman elämän tarjoamaa hyvää. Siten tuhlaa hän voimansa turhaan. Hän on kuin perhonen tai korento, joka on pudonnut järveen ja turhaan koettaa pelastua uppoamasta uimalla pois rannasta, koska hän ei tiedä, missä pelastus on löydettävissä. Ihmisen suurin kirous on tietämättömyys omasta todellisesta luonnostaan ja lopullisesta päämäärästään. Jokaisen ihmisen pääpyrkimyksenä siis tulisi olla tuon tietämättömyyden voittaminen.
"Mutta on valitettavasti totta, että tietämättömyys ja itserakkaus ovat läheisesti toisiinsa yhdistetyt.