Hän teki niinkuin sanoi ja meni sitte Feliks'in kanssa suuren uuninvarjon taa, mistä he kaikki näkivät, vaikkei heitä nähty.
Aika kului. Vähää ennen kello kahta kolina kuului asuinhuoneen käytävässä. Kohta sen jälkeen ovi ulkoapäin varovasti avattiin ja huoneesen astui kaksi miestä, joita kuunvalossa voi selvästi tuntea.
— Tässä tätä ollaan, sanoi yksi heistä hiljaa. Tuolla oikealla puolella, Petrovitsch, pitäisi kammarin oven olla. Jospa ruhtinas vain makaisi!
— Jos hän makaa tai ei, se on minulle yhdentekevä, vastasi toinen. Jos hän tahtoo itseänsä puolustaa tai meteliä nostaa, niin teen hänen paikalla veitselläni mykäksi. Siis eteenpäin, Ivan! Saalis ei voi enää käsistämme päästä!
Varpaillaan lurjukset huoneen ovelle hiipivät, ja menivät sinne. Muutaman hetken perästä huuto kuului, pistoli laukesi, joku lankesi maahan vaikeasti vaikeroiden. Pian ruhtinas kynttilän sytytti ja meni Feliks'in kanssa taistelukentälle. He löysivät Ivanin ja Petrovitsch'in vangittuina lattialla makaavan. Viimeksi mainitun kasvot olivat veriset, hän kun oli saanut otsaansa pienen haavan. Kun he näkivät Feliks'in ruhtinaan sivulla, he vimmastuneina huusivat ja heidän silmänsä säihkyivät vihasta, jotta Feliks kovin vapisi.
— Älkää noita lurjuksia peljätkö, sanoi ruhtinas hänelle — te saatte varsin vahingotta olla. — Ja te, kääntyen vangittujen puoleen, tiedättekö, että minä teidän murtamisenne rangaistukseksi voin lähettää teitä Siperian vuorikaivoksiin?
— Laupeutta, armoa! pahantekijät pelästyneinä änköttivät, hyvin tietäen ruhtinaalla olevan vallan ja voiman uhkauksensa täyttämiseen.
— Ainoastaan yhdellä ehdolla voin teille armoa osottaa, vastasi ruhtinas ankarasti. Sanokaa, kuka tämä nuorukainen on ja miten hän on teidän seuraanne tullut. Vaan puhukaa totta, muuten Siperia on ainainen palkkanne!
— Oh, herra, te saatte totuuden kuulla, Ivan sanoi pian. Feliks on sisareni poika, kuollut sisareni oli emännöitsiänä erään ruhtinas Demidoffin tilalla. Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, kun hän oli vaan viiden vuotias lapsi ja silloin armeliaisuudesta otin orvon luokseni. Hänen isänsä nimi oli Stein ja äitinsä Susanna. Hän ehkä vielä näitä nimiä muistaa.
Feliks todella säikähti, kun hän kuuli nämät nimet, jotka hänelle lapsuudessa olivat niin rakkaat olleet. Liikutettuna hän ruhtinasta katseli.