Hänen majapaikkansa oli tosin sangen huono, vaan isäntä otti hänet ystävällisesti vastaan, antoi hänelle parhaimman kammarinsa ja pani hänen hevosensa parhaasen paikkaan ometassa. Vaatimatoin Feliks oli varsin tyytyväinen ja makasi kovalla olkisijallansa virvoittavata unta.
Uudistetuilla voimilla hän seuraavana aamuna heräsi ja kiirehti jälleen matkalle. Isäntä löysi hänen hevosen luona tallissa.
— Gospodin [herra], hän surunmielisenä sanoi, — taivas ei mitään hyvää tänään lupaa, vaan uhkaa myrskyä ja lunta. Pyydän teitä, älkää tänään lähtekö. Teillä on pahaa tietä kuljettavana äärettömän suurien kankaitten kautta, missä ette mitään suojaa eikä kattoa pahassa ilmassa löydä, jääkää, Gospodin, vielä täksi päivää tänne!
— Asiallani on kiire, hyvä isäntä, Feliks vastasi. Minun täytyy eteenpäin mennä, se on velvollisuuteni, enkä sen vuoksi tuulesta enkä lumesta huoli.
— Oh, Gospodin, ette tiedä mikä pelättävä luonnonilmiö lumimyrsky on täällä äärettömillä kankaillamme, virkkoi isäntä. Itse tähtenne pyydän teitä jäämään. Te eksytte teiltä ja poluilta, kun myrsky äkkiä nousee ja tupruavat lumijoukot peittävät silmänne!
— Pah, liikoja laskette, vastasi Feliks väliä-pitämättä. En ole mikään vasta-alkaja ja olen joka ilmaan tottunut. Taskukompassini ja hevoseni avulla en oikealta tieltä eksy. Tosin tarkoitatte parastani, rakas ystävä, — vaan asiani ei salli viivykettä.
Näin sanottuansa hän talutti hevosen tallista, nousi satulaan, antoi, ystävälliset jäähyväiset sanottuansa, hopearuplan ja ajoi niin pian luoteen päin, ettei hän kuullut isännän viimeisiä, hänelle huudettuja varoituksia.
Vähän ajan perästä hän hillitsi alussa pidettyä kiirettä ja katseli urkkien, tarkastellen taivasta ja maata.
Taivas tosin hänestä näkyi uhkaavalta. Pimeät, mustat pilvet peittivät kokonaan auringon. Ilma oli sangen synkkä ja kolkko, vaan tuuli ei puhaltanut. Harmaa, kostea sumu peitti kankahalla kaikkialla kasvavan kanervikon.
— Ilma ei tosin ole erityisen mukava, Feliks mumisi itseksensä; — yösijaani ei toki tänään ole enemmän kuin viisi penikulmaa ja Jumalan avulla sinne saatan saapua. Hevonen on levännyt ja hyvin syönyt, itse olen lämpymissä vaatteissa ja hyvissä voimissa, mitä minulla on pelättävää? Eteenpäin, siis Jumalan nimessä, eteenpäin.