— Eteenpäin! hän huusi oriille ja tämä juoksi taas iloisesti metsässä.

Puolen tunnin jälkeen metsikkö harventui ja tultiin aukealle. Feliks huusi ihastuksesta. Ei ainoastaan myrsky ja lumituisku varsin tauonnut, vaan nuorukainen näki lähellä suuren, komean hovin, missä hän toivoi saavansa itsellensä ja aina vielä tainnuksissa ja pyörryksissä olevalle Ivanille suojaa.

Hän lähestyi porttia ja kolkutti. Kohta se sisäpuolelta avattiin ja kumartunut vanhus lausui matkustavat tervetulleiksi. Feliks kertoi, kuinka hän oli löytänyt Ivanin metsässä, vanhus huusi ja pian muutama renki siihen saapui; he nostivat Ivanin hevoselta, kantoivat hänen hoviin ja jättivät hänen erään vanhan piian hoidettavaksi. Vanhus piti huolen vieraan hevosesta, vei Feliks'in kammariinsa, missä hän virvoitti häntä ruo'alla ja juomalla.

Osaaottavaisena ja surumielisenä hän katseli kaunista ja jaloa nuorukaista. Vaan ennenkuin hän kerkesi paljon hänelle puhua, kutsuttiin häntä ja Feliks'iä Ivanin vuoteelle. Molemmat kohta menivät ja löysivät Ivanin puettuna ja täydessä kunnossa.

— Jumalan tähden, onko tuo se nuorukainen, joka auttoi minua ja toi minun tänne? hän kysyi äkkiä.

— Tämä se on, vastasi vanhus. Te olette suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, mies!

Vanha karhuntanssittaja rupesi itkemään nyyhkien kuni lapsi ja laskeusi
Feliks'in jalkojen eteen.

— Jumala on meitä tänne tuonut! Ivan huudahti suuresti liikutettuna, Jumalan sormi on silminnähtävästi meitä ohjannut, Jumala itse palkitkoon sinua onnettomalle osoitetusta laupeudestasi! Feliks, sinä et ole sisareni poika, sinä olet kreivi Feliks Normann, ja katso, tämä hovi, jossa meitä on niin vieraanvaraisesti vastaanotettu, on isäsi oma!

Hän tahtoi puhua enemmin, vaan vanhus ja vanha emännöitsiä keskeyttivät hänet.

— Herra nyt sinä lasket minun rauhaan menemään! huudahti vanha Stein, purskahtaen ilmi itkuun. Niin, hän se on! Se on Feliks, meidän Feliks'imme! Mikä armo Jumalalta jalolle, surumieliselle herrallemme. Tule Feliks, minun täytyy viedä sinua isäsi luokse, muuttaakseni suurta suruansa taivaalliseksi autuudeksi!