"Jumalalle ainoalle olkoon kunnia!" sanoi hän. "Kiittäkäämme Herraa, joka johti askeleni ja antoi minulle voimaa käymään eteenpäin, kun seuralaisteni voimat jo olivat uupuneet. Jumalalle ainoalle olkoon kunnia, ylistys ja kiitos!"
Oli luonnollisesti jo liian myöhäinen samana päivänä enään lähteä matkalle vuoren yli, mutta yöllä kaikki valmistukset tehtiin seuraavan aamun varaksi. Jokainen otti mitä parasta oli mukaansa ja loput jätettiin laivaan. Kukaan ei siitä nurkunut, vaan päin vastoin sydämessään kiittivät Jumalaa, kun nyt kerrankin vapautuivat pitkästä vankeudestansa.
Kulku oli tukalaa ja sitä kesti kuusi täyttä tuntia, mutta sitä suurempi ilo odottikin heitä pysäyspaikalla. Molemmat vanhat ystävät, Griffin ja Becker, vaipuivat syvästi liikutettuina toistensa syliin ja iloa ja riemua säteili jokaisen silmistä.
Koska ei ollut mitään syytä viipyä kaumemmin täällä, niin Hannu lähetettiin nopeimmilla koirilla etsimään lääkäriä ja hänen kumppaniansa, ja kun he seuraavana iltana saapuivat, syntyi siellä uusi riemu. Kaikista näytti ihmetyöltä, että kerrankin nuo kauvan kaivatut olivat löydetyt ja he kiittivät Jumalaa sydämensä pohjasta.
Meillä ei ole enään paljoa kerrottavana. Kaikki saapuivat terveinä Toivolle, joka ankkuroitsi lahdessa. Matka kävi onnellisesti, ja Hannu jätettiin kotipaikalleen. Suru sydämessä hän erisi Robertista, johon hän oli lujasti kiintynyt.
Vihdoin laiva laski New-Yorkin satamaan, ja tuntia myöhemmin rouva Griffin syleili puolisoansa ja poikaansa, joka niin urheasti oli edistänyt isänsä pelastusta.
Onni ja rauha palasi kapteeni Griffinin perheesen. Hänen halunsa päästä merelle oli tyydytetty, ja hän omisti jäljellä olevat vuotensa perheellensä. Kapteeni Beckeristä tuli heidän uskollinen ystävänsä ja hän oli kaikkien rakastama ja kunnioittama. Hän kiitti usein Robertin matkalla osottamaa urheutta, etenkin hänen viimeistä sankaritekoansa, jota paitsi tuskin olisi saatettu toivoakkaan onnellista loppua.
Mutta Robert hylkäsi kainosti kaiken kiitoksen ja sanoi: "Jumalalle ainoalle olkoon kunnia, ylistys ja kiitos!"