Pantuansa tähystinen silmällensä kapteeni vakuutti oltavan kaivatun paikan näkyvissä, josta yleinen ilo syntyi laivalla.
"Toisella kallionkukkulalla," Robert taas huusi, "näen lipputangon, jonka päässä on pallo."
Kaikki tähystimet, mitä Toivolla oli, olivat silmällä, ja jokainen huomasi saman kuin Robertikin.
Vihdoin ankkuri heitettiin loivalle rantamalle; vene laskettitn vesille, ja kapteeni, ensimmäinen perämies, Robert, Hannu ja muutamia miehiä lähti maalle. Robert hyppäsi ensimmäisenä maalle ja kiiruhti kukkulalle. Toiset tulivat ripeästi perästä. Paitsi merkkipuuta, joka huomattiin Eskimojen pystyttämäksi, ei nähty muuta merkillistä. Mutta vähäisen matkan päässä sieltä, pienellä niemekkeellä, joka pohjan puolella oli turvassa kallioilta, kapteeni Becker keksi selviä jäännöksiä viidestä asumuksesta. Kallion lähellä oli mureata kalkkikiveä neljässä kehämäisessä piirissä; ympärillä oli suurempia kiviä, jotka nähtävästi olivat olleet telttakaton kannattimia. Löydettiin muutamia neliskulmaisia kiviarinoita, jotka luultavasti olivat olleet tulisijana. Vähän etäämmällä kallioista, mutta samassa rivissä kuin äsken mainitut rauniotkin, oli suurehko aidattu paikka, johon käytävä oli etelän puolella. Se oli kolmikulmainen päällekkäin pannuista kivistä tehty huone. Keskellä tätä kolmikkoa oli hylkeen- ja linnun luita, ja kallion juurelta Hannu löysi kappaleen purjekangasta. Rannalla pari, kolmekymmentä askelta tuonnempana oli röykkiö vihriäisiä, valkeita ja mustia laudanpalasia, joita nähtävästi oli saatu särjetystä veneestä ja aiottu polttopuiksi.
"Tässä on kyllä tarpeeksi merkkiä," kapteeni Becker lausui, "siitä, että laiva on ollut ankkurissa tässä pidemmän aikaa. Onkohan se ollut Ellenor vai joku muu? Olettakaamme ensimmäinen todeksi, niin kauvan kuin me emme löydä mitään, mikä todistaisi päin vastoin."
"Mutta mitä nyt teemme?" Robert kysyi surullisesti. "Ei mikään osota, mihin päin isäni on lähtenyt jätettyänsä tämän paikan."
"Meidän täytyy tutkia seutua tarkemmin," kapteeni vastasi. "Lähtekäämme kolmelle suunnalle, ensimmäinen tarkastelkoon oikeata rantaa, toinen vasenta ja kolmas sisämaata. Ennen auringonlaskua tapaamme toisemme täällä."
Ehdotus hyväksyttiin ja pantiin heti käytäntöön. Kapteeni Becker lähti muutaman miehen kanssa vasemmalle, Lowell oikealle, ja Robert ynnä Hannu menivät sisämaahan päin. Kauvan aikaa ei kulunut, ennenkuin pyssynlaukaus kuului siltä suunnalta, johon kapteeni Becker oli lähtenyt, sitä seurasi toinen ja vieläpä kolmaskin. Se oli sovittu merkki, että jotakin merkillistä oli löydetty. Robert ja ensimmäinen perämies palasivat ravakoin askelin.
"Löydetty, löydetty!" kapteeni huusi heille. "Nyt meillä on todistus! Kapteeni Griffin on ollut täällä. Kas tässä, ystäväni on selvät todistukset!"
Ensimmäinen näkö, joka tulijoita kohtasi, herätti heissä surullisia tunteita. Siinä oli kolme hautaa keskellä jää- ja kivikorpea. Hautakummut olivat huolellisesti peitetyt laakeilla kalkkikivillä ja varustetut nimikirjoituksilla, jotka ilmoittivat kolmen merimiehen siinä lepäävän. Nimet olivat: