"Teidän Majesteettinne ei voi enään minua käskeä, kun olen kerran saanut eron virastani."
"Mutta minne ai'ot sinä sitten?"
"Seurata Teidän Majesteettianne. Onhan tie vapaa!"
"Mutta minä annan ampua sinut."
"Oikein puhuttu, Teidän Majesteettinne! Ette taida minusta eroa muutoin saadakkaan."
"No, se on todellakin kunnon miehen puhetta!" sanoi kuningas. Sitten nauroi hän ja sipaisi minua ratsu-ruoskallansa. "No, niin!" sanoi hän vakavammasti sitten. "Minä näen, että sinä olet itse-päinen, ja minä tiedän, että minä voin sinuun luottaa. Ratsasta mukana sitten, Herran nimessä, mutta ole siitä vakuutettu, ett'ei tässä ole kysymystäkään huvi-ajosta. Muutoin olen minä matkalla ruotsalainen kapteini, Frisk nimeltäni. — Tokko sinä ymmärrät?"
"Aivan hyvin, herra kapteini!"
"Se on siis sovittu. Kannusta hevoistasi nyt! Meidän täytyy kulkea kiireesti eteenpäin. Katsokoot Düring ja Rosen vain, että he pysyvät perässä."
"Entäs minun virka-eroni?" kysyin minä.
"Ole joutavia! Kapteini Frisk on sinulle sen antanut, mutta kuningas
Kaarle ei sitä anna. Ees-päin vain!"