"Minä tunnen vallan hyvin Teidän Majesteettinne, ja tunteepa Teidän
Majesteettinnekin minut," vastasin minä.
Kärsimättömästi huudahtaen ratsasti hän aivan sivullani ja katsoi minua kasvoihin. "Roos!" huudahti hän. "Miten saakelissa sinä tänne tulet? Enkö minä jo sitä ajatellut, että se oli Roos veijari!"
"Teidän Majesteettinne ajatteli aivan oikein," vastasin minä, "mutta siinä ajattelitte te väärin, että Roos olisi antanut kuninkaansa yksin ratsastaa."
"Mutta minä en tarvitse sinua," huusi hän. "Sinun pitää kohta kääntymän takaisin ja yhtymän toisiin."
"Kuten Teidän Majesteettinne käskee — —" vastasin minä huolettomasti.
"Mutta sitä ennen pyydän minä eron virastani."
"Miksi niin?" huusi hän. "Mutta sinä saat sen, koska olet sellainen niskuri, — sinä saat eron kohta!"
"Kiitoksia, Teidän Majesteettinne!" sanoin minä ja ajoin eteenpäin nelistä hänen vieressänsä.
"Miks'et käänny takaisin, sinä mies?" huusi kuningas hetken perästä.
"Siks', ett'en tahdo, Teidän Majesteettinne!"
"Mutta olenhan minä käskenyt — — —."