"Herra pastori", sanoi hän, "tämä raha, josta luulitte, että se oli minulta pudonnut, ei ole minun, keltä liekään hävinneet, ja minä jätän sen teidän käsiinne, että te, oikean omistajan ilmestyessä, sen hänelle takaisin antaisitte."
Friedrich pastori otti kukkaron, luki rahat, jotka hän piti käsissään ja sanoi: "Tuossa on kaksikymmentä louisdoria, paitsi muutamia hopearahoja. Sinun nähden tahdon tuon summan panna sinetillä sulettuun piiloon tallelle ja pitää huolta löydön kuulutuksesta."
Ja niin tapahtui, niinkuin pastori sanoi, ja pian sen jälkeen tulikin omistaja kukkaroaan perimään.
Päätetyn toimen perästä syötiin aamiainen ja vihdoin sanoi Georg jäähyväiset. Friedrich pastori pudisti ystävällisesti hänen kättään.
"Olen oppinut tuntemaan sinua kelpo nuorukaiseksi", sanoi hän, "ja se on minua sydämmellisesti ilahuttava, jos käyt minua tervehtimässä joka kerta kuu kuljet kylämme kautta. Lupaahan minulle, ettet käy taloni ohi, poikkeamatta sisään."
Georg lupasi sen ja vanha Kristiina tuli saapuville jättääkseen vieraalle tuon mainitun kirjeen.
"Viekää se nyt vaan oikein perille, rakas nuori herra", sanoi hän, pudistaen uskollisesti Georgia kädestä. "Sanokaa hyvin paljon terveisiä lankomiehelleni ja sisarelleni, ja kuulkaa, elkää unohtako mitä pastori on sanonut. Jos vaan kerrankaan menette talomme ohi, sisään poikkeamatta, silloin joudutte vanhan Kristiinan kanssa tekemisiin!"
Kunnon ihmisten sydämellisyydestä Georg heltyi kyyneleihin asti ja hyvin vaikealle hänestä tuntui heistä eroaminen. Vasta kun hän oli jättänyt pienen kylän kauas taakseen, herkesi kyyneleet juoksemasta.
Oli jo puolisen aika, kun Georg yliopistokaupunkiin saapui. Vakavia ajatuksia täynnä, käyskenteli hän sen kaupungin kaduilla, jossa hänen nyt piti oleilla moniaita vuosia, ja kaikenlaiset aavistukset tunkeilivat hänen mieleensä.
Ne olivat kuitenkin paremmin iloista kuin surullista laatua; olihan nyt toki halunsa päämäärä saavutettu: opinahjon ovet olivat hänelle auenneet ja hänen henkensä janosi opin jaloja, ihania hedelmiä. Vastukset, jotka hänen pyrintöjään saattaisivat ehkäistä, tahtoi hän kärsivällisyydellä ja mielen lujuudella tieltään karkoittaa.