Hän syleili häntä ja siveli laihtuneella kädellään hellästi Georgin poskia. Tämä hengitti huokeammin.
"Jumalalle kiitos!" huusi hän. "pelkäsin surettaa sinua kovasti ja näen nyt ilokseni, että olet voimakkaampi ja lujempi kuin minä. Nyt on kaikki hyvä. Ilomielin teen työtä ja sinun tyytyväisyydestäsi olen saava runsaimman palkintoni. Jo huomispäivänä lähden työpaikkaani."
"Ethän toki aio kokonaan minusta erota?" hätäili Georgin äiti. "Se olisi liian raskasta."
"En", vastasi Georg. "Joka ilta olemme yhdessä. Tässä isossa kotikaupungissani löydän kaiketikin semmoisen työpaikan, ettei minun tarvitse olla yötä mestarin talossa. Kun on jokukaan joutohetki, tulen luoksesi nauttimaan sinun seuraasi. Saatpa nähdä, äiti kulta, että yhdessäolomme on tuleva varsin hupaiseksi ja onnelliseksi."
"Varmaankin, aivan varmaan", äiti vakuutteli hyvällä mielin. "Ja Jumala on uskollisen äidinrakkautesi palkitseva, ennenkuin sen arvaatkaan. Jumala on armollinen ja vanhurskas ja rakastavainen isä; hän tuntee sydämmesi ja kaikki ajatuksesi; hänen kätensä on sinua ohjaava ja puhtaimpaan onneen sinua johtava, sinun sitä aavistamattakaan."
"Äiti", vastasi Georg, "olen onnellinen, jahka olet sinä tyytyväinen. Jos sinä onnelliseksi itseäsi tunnet, olen minäkin onnellinen. Sinun hymysi, sinun ystävällinen katseesi on ihanin palkintoni."
Aamu ehti tuskin valjeta seuraavana päivänä, ennenkuin Georg suoriutui matkaan ja lähti kaupungin kuuluisimman sorvarimestarin puheille, jolla oli kaiken vuotta useampia kuin kahtakymmentä sälliä työssä. Hän tarjoutui työhön, eiköhän mestari David näyttänyt vastahakoiseltakaan; olipa kylläkin halukas avaamaan hänelle työpajansa. "Minun pitäisi kuitenkin nähdä näyte työkyvystänne", sanoi hän, vieden Georgia sorvauspenkkinsä ääreen. "Tuossa, tehkääpä tästä norsunluupalasta sakkinapelo. Jatketaan sitte puhetta."
Georg meni suoraan työhön ja käytteli työkaluja erinomaisen taitavasti. Muutaman minuutin perästä oli hänen käsistään lähtenyt hyvin soma ja sievä mestariteos, niin että mestari David oli vallan ihmeissään.
"Taitonne kyllä toteutuu!" huusi hän iloissaan, Georgia ystävällisesti olalle taputtaen. "Teidän kykyistä miestä olen kauvan kaivannut ja luulenpa, että meistä tulee hyvät ystävät."
Hän tarjosi Georgille jotenkin ison viikkopalkan ja Georg siihen suostui sillä ehdolla että joka ilta, työn päätettyä, saisi mennä äitinsä luo ja siellä olla yötä. Mestari David ei pannut vastaan; ja oli siis tullut jumaluusopinylioppilaasta sorvarin sälli.