"Jälestäpäin saatamme siitä enemmän puhua", sanoi hän. "Auta minua nyt valikoimaan. Nämä taulut on tarjottu minulle ostettavaksi. Tämä tässä, Helena Trojan muureilla, on professori H:n maalaama, jonka tunnet. Tuo metsäpaikka tuossa on jotenkin tuntemattoman taiteilian tekoa, hänen nimensä on David Wald."
"Waldko? Wald — niinkö, onko se maalaajan nimi?" kysäsi Adelbert uteliaammin. "Omituinen sattuma! Kuka on tuo mies? Missä asuu hän?"
"Hän on lähin naapurimme", jatkoi kreivi. "Tuo mies näkyy olevan vähissä varoissa. Hänen vaimonsa toi minulle taulun. Huolet ja puute kuvastuivat hänen kasvoissaan, minun kävi häntä sääli. Kuva ei ole huonosti maalattu, se on tosi; mutta hinta, viisikymmentä louisdoria, on kuitenkin kovin suuri."
"Ja mitä tuo Helena taulu mahtaa maksaa?" kysyi Adelbert.
"Kaksisataa louisdoria; polkuhinta!" huudahti kreivi. "Ajattele toki, eräs professori H:n maalaama Helena ainoastaan kahdellasadalla louisdorilla. Kaunis taulu se on, se on varma."
"Ja tuo toinen?" kysyi Adelbert.
"Se täytyy minun tosiaankin takaisin antaa. En löydä todellakaan paikkaa sille."
"Juuri kuin ei tuon metsämaiseman jokainoasta puusta paistaisi enemmän neroa, kuin koko Helenasta ja mainion professorin kaikista tauluista yhteensä", sanoi Adelbert hienolla ivalla.
"No niin, en saata sanoa, että aivan väärässäkään olisit, poikani rakas", vastasi kreivi; "mutta muista toki, miehellä ei ole kuulusaa nimeä, ei mainetta mitään! Minusta on todella hävytöntä, että hän pyytää viisikymmentä louisdoria taulustaan. Jospa nyt ripustaisin taulun seinään ja vieraani kyselisivät minulta: Kuka on tuon maalannut? Mitä olette siitä maksanut? Pitäisihän minun hävetä, mainitessani silloin noin tuntemattoman taiteilian nimeä. Älyäthän tuon?"
"Kyllä, rakas isä", jatkoi Adelbert kylmästi. "Näen, että te ainoastaan nimiä eikä kuvia tavottelette ostamaan. Te kannatatte taidekykyä, kun se on yleisesti tunnettu; maineettomien, tuntemattomien kykyjen annatte riutua. Yhtä kaikki! Pyydän teitä ostamaan tuon metsämaiseman. Tehkää se rakkaudesta minuun; alanpa mieltyä kuviin, ja tuo erittäin on tullut minulle mieluisaksi. Isä kulta, ostakaa se!"