"Isä!" sanoi pikku Friedrich tyytyväisenä, "tänä päivänä olen saanut uuden, kelpo tuttavan."
"Kenen olet tuntemaan oppinut, poikaseni?" kysyi rakkaasti eräs komea mies, jonka ryhti oli kerrassaan jalo ja arvollinen.
"Erään sorvarinsällin, nimeltä Georg", vastasi poika.
"Sorvarinsällinkö? Sepä kumma. Kuinka olet hänen kanssaan niin pian tuttavuutta tehnyt?"
"Hän oli ystävällinen ja auttoi minua lukutyössäni", sanoi Friedrich.
"Sorvariko sinua luvuissasi neuvonut?" kummaili isä.
"Niin, niin, sorvarinsälli tosiaankin, se, joka tekee piirrustukset uusiin veistoksiin", vakuutti pienokainen. "Ja olisitpa vaan nähnyt, kuinka taitavasti hän osasi minulle kaikki asiat niin selväksi tehdä! Olisit mennyt vallan kummiisi. Olen yhdessä tunnissa hänen johdollaan enemmän oppinut kuin entisen opettajani edessä kahdeksassa päivässä."
Isä kävi tarkkaavaksi ja käski poikansa juurta jaksain kertoa mitä kaikkea hän Georgin kanssa oli puhunut.
"Tuleeko tuo nuori mies huomenna takaisin?" kysyi hän.
"Tulee, ainakin on hän luvannut minua vielä auttaa", vastasi poika.
"Kaiketi on hänellä lupa siihen, isä?"