"Olen haavoittunut pahasti ja etsin täältä suojaa."
"Tiedän, tiedän", vastasi kirkas ääni, ja sitten ukko nauroi kimeästi. "Heidän miekkansa tekevät hyvää työtä; täällä ei ole ainoatakaan kohtaa, joka ei olisi veren tahraama. He kuolivat kaikki, kaikki; miksi sinä palasit? Kuka sinä olit? Mitä haluat täällä kuninkaan tornissa?"
Koko tuon omituisen ihmisen käytös oli miltei kammottava.
"Ken olet sinä, nuorukainen, jonka kasvot ovat Nezualpillin?"
"Olen Pablo del Roca, maya", vastasi nuorukainen huomaamattaan espanjankielellä.
Miehen käytös muuttui kokonaan, ja selvällä espanjankielellä hän sanoi puhuen aivan toiseen sävyyn kuin äsken: "Sano minulle, kuinka jouduit tänne?"
"Olen riistetty pois kodistani ja kuolemanvaarassa. Pakenin rohkean ystävän kanssa, ja täällä sattui minuun luoti."
"Kuka sinua vainoaa?"
Pablo oli vaiti; hän ei tietänyt, olisiko viisasta ilmaista vihollisen nimeä, joka kenties oli ihmeellisen intiaanivanhuksen ystävä.
"Valkoihoisetko sinua takaa ajavat?"