"Kunhan ei meidän siellä vain tarvitsisi pelätä vihollisiamme?" vastasi Tenanga epäröiden.
"Ei lainkaan, ei lainkaan; saastaiset zapotekitkin välttävät temppelinvartijan taloa. Tulkaa vain. Azualin poika on myös tervetullut."
"Etkö nähnyt vihollisia, Tenanga?"
"En."
"Pyh, zapotekit juoksevat, kun maya-pyssyt paukkuvat. Tulkaa rauhassa. He pelkäävät minua kaikki, kaikki. Hihihii."
"Lähtekäämme siis, herra."
Ukko vihelsi, ja voimakas intiaani astui huoneeseen.
"Auta kantamaan tätä haavoittunutta veneeseen, hän lähtee mukaamme."
Minkäänlaista hämmästystä osoittamatta intiaani läheni Pabloa ja nosti tämän Tenangan avulla varovasti maasta. He kantoivat hänet portaita alas ja laskivat vanhuksen kanoottiin nahoista valmistetulle vuoteelle. Tenanga kantoi aseet omaan kanoottiinsa.
Ukon veneessä oli vielä keskenkasvuinen poika. Tämä ja vahva intiaani tarttuivat airoihin ja soutivat vastavirtaan. Tenanga seurasi toisessa veneessä. Ääneti he soutivat synkkien rantojen ohi, kunnes saapuivat kapeaan sivuhaaraan, joka oli tiheän kaislikon peitossa. Heti sen jälkeen he laskivat maihin matalaan hiekkarantaan. Nuorukaiset näkivät köynnöskasvien peittämän kivimuurin, jonka vierustalla kasvoi banaaneja ja maissivainio.