"Meidän täytyy olla varuillamme, Tanub, etteivät he hyökkää kimppuumme."
"He eivät uskalla käydä käsiksi Tanubiin, joka puhuu näkymättömien kanssa."
Koska Tanub taas silminnähtävästi oli aivan sekaisin, sanoi Pablo tohtori Sattlerille: "Zapotekit vainoavat minua ja ystävääni. He haavoittivat jo kerran minua, mutta Tanubin luona olen saanut turvaa ja hoitoa. Pelkään nyt, että vihollisemme uudistavat hyökkäyksensä. Teille ja vanhukselle he eivät aio mitään pahaa, on siis parasta, että minä ja ystäväni lähdemme pois täältä metsään."
"Mitä sanot?" yhtyi Tanub puheeseen espanjankielellä. "Mitä sanot? Eivätkö näkymättömät muka suojele sinua? Unohdatko kuninkaitten talon? Tanub tuntee siellä joka sopen. He saavat hakea sinua kauan kuninkaitten talosta. Hihihii!" Hiljaa kuiskasi hän sitten: "Tanub tuntee kuninkaitten haudatkin, joista ei kukaan muu tiedä."
"Mitä arvelet, Tenanga?"
"On vaarallista kulkea nyt metsän halki, herra. Kuninkaitten talossa saat varman turvapaikan, kunnes uskallamme lähteä pohjoista kohti. Epäilemättä zapotekit tietävät sinun olevan täällä, mutta he eivät uskalla ahdistaa sinua muukalaisten läsnäollessa. He väijyvät sinua metsissä."
"Turvaudun siis kuninkaitten taloon", sanoi Pablo, "suojelkoon se minua".
Hänestä oli mieluista etsiä suojaa esi-isäinsä palatsista.
"Kuninkaat suojelevat sinua, lapsi, he suojelevat kaikkia mayoja", kuiskasi vanhus. "Minäkin sain siellä pakopaikan silloin, kun sota raivosi maassa."
"Palvelijani ja minä olemme varustautuneet mainioilla pyssyillä ja osaamme niitä käyttää", sanoi tohtori Sattler. "Me tulemme mukaan raunioille; uskon varmaan, että saatte siellä turvapaikan; tunnen ne hyvin ja olen utelias näkemään kuninkaitten haudat, joista don Francisco puhuu. En ole ennen niistä mitään tietänyt."