Ihmisuhria? Aikana, jolloin kristinusko vallitsi maassa?
Pitkä, syvä ääni, jollainen lähtee näkinkenkätorvesta tai muusta samantapaisesta soittimesta, keskeytti kiihtyneen nuorukaisen mietiskelyn. Ilmoille kajahti laulu, yksitoikkoinen, villi kuten ne kurkut, joista se lähti.
Temppelipyramidin alapäässä olevasta kammiosta astui esiin jono miehiä.
He olivat pukeutuneet pitkiin, valkoisiin pukuihin, hiuksissa oli kummallisia koristuksia, ja kulkiessaan he heiluttivat pannuja, joissa paloi väkevältä tuoksuvaa suitsutusta.
He suuntasivat kulkunsa pyramidin huippuun johtaville portaille ja astuivat niitä ylös. Heitä seurasi joukko samalla tavoin pukeutuneita miehiä, jotka lauloivat ilmoja tärisyttävää, villiä laulua. Heitä oli noin neljäkymmentä. Heidän jäljessään kulki laahaavaan, mustaan kaapuun puettu mies, jonka pitkä tukka liehui vapaana tuulessa.
Hitaasti, juhlallisesti kulkue liikkui ylöspäin, kiertäen korkeata pyramidia useita kertoja ylös astuessaan, ja yhä kaikui yksitoikkoinen kaamea laulu, jota kumeat rummunlyönnit säestivät.
Syvä hiljaisuus vallitsi yhteen sulloutuneessa ihmisjoukossa, jonka silmät oli kiinnitetty kulkueeseen.
Laulu vaikeni.
Pyramidin huipulla palveltiin kai jumalia juhlallisin menoin; mutta
Pablo ei voinut nähdä, mitä laatua ne olivat.
Sitten kuului ylhäältä sama syvä ääni, jonka he jo kerran ennen olivat kuulleet: "Tuokaa uhrit, jotka meille ovat lähetetyt, tänne ylös!"