Tummapukuisen miehen viittauksesta tarttuivat vartijat zapotekiin, irroittivat hänen siteensä ja veivät hänet alttarin luo. Zapoteki koetti riistäytyä irti, silloin heitettiin hänen ylitseen taas tumma vaate, ja hetkisen kuluttua oli papin veitsi surmannut hänet.
Kauhistuneina seisoivat saksalaiset ja Tenanga. Pablo yksin oli jäätävän levollinen, vaikkakin hän arvasi pian joutuvansa saman kohtalon omaksi kuin zapotekikin. Hän kohotti silmänsä ylöspäin ja heitti tähtitaivaalle äänettömän kysymyksen: Näinkö elämäni päättyy, taivaan Isä, hirvittävän taikauskon uhrina?
Nyt vartijat tarttuivat Pabloon viedäkseen hänet alttarin ääreen. He irroittivat hänen siteensä. Tenangan epätoivo oli rajaton; hän aikoi syöksyä Pabloa kohti, mutta vartijat pitelivät häntä; hän tahtoi huutaa jotakin, mutta kapula hänen suussaan esti. Silloin astui Pablo vartijainsa suureksi ihmeeksi pää pystyssä nopeasti portaita ylös. Hänen tarmokkaita kasvojaan leimasi rauhallinen ylpeys, kun hän astui pyramidin huipulle pappien eteen.
"Murhatkaa minut, orjat, vuodattakaa viimeisen kuninkaanne veri."
Mutta mielenliikutuksensa vallassa hän huomaamattaan käytti espanjankieltä, jolla hän oli oppinut ajattelemaan jo vuosikausia. Papit hätkähtivät, kun nuorukainen niin uljaasti ja pelkäämättä astui heidän luokseen, mutta vain hetkeksi. Sitten ylipappi viittasi. Kaksi miestä tarttui hänen käsiinsä, kolmas repäisi hänen paitansa auki, niin että nuorukaisen paljas rinta hohti tulenvalossa.
Mies säpsähti ja huudahti kauhusta. Vavisten hän osoitti Pablon rinnassa näkyviä sinisiä viivoja.
"Kuningas!" äänsivät hänen värisevät huulensa.
Ylipappi ja toiset harjatasanteella seisovat syöksyivät Pablon luo.
Kaikki tuijottivat kiemuraisiin viivoihin.
Sanan "kuningas" oli Tenangakin kuullut, ja hänen silmänsä loistivat ilosta. "Ken olet sinä?" kysyi tummapukuinen mies. "Nezualpillin jälkeläinen, Jungunan poika", vastasi Pablo koko olentonsa ylpeydellä. Tällä kertaa hän käytti mayankieltä.
Mykkinä, vapisevina seisoivat nyt siinä äsken vielä peloittavat ihmiset. "Kuninkaitten jälkeläinen", mutisi ylipappi. "Jumalat ovat hänet lähettäneet, ihme on tapahtunut, Jungunan poika on palannut."