"Vähän espanjaa", solkkasi mies, "minulla olla xinkan kieli. Etkö puhua xinkankieltä?"
Pablo oli tietysti del Rocassa oppinut jonkin verran ymmärtämään xinka-intiaanien kieltä, sillä talon isännän ja naistenkin oli pakko käyttää sitä seurustellessaan palvelijain kanssa. Hän vastasi siis xinkan kielellä:
"Toivottavasti osaan puhua kieltäsi sen verran, että sitä ymmärrät, vaikkakaan sanavarastoni ei ole suuri."
Hän uudisti sitten xinkankielellä äskeisen pyyntönsä.
"Tilaa saat kyllä kylässä, vieras, kaikki nuoret miehemme ovat sodassa."
"Ole siis hyvä ja opasta meidät johonkin majataloon."
"Voitte tulla minun luokseni, jos haluatte. Minulla on lihaa ja papuja syödäksenne."
"Suostumme kiitollisina tarjoukseesi. Vie meidät asuntoosi."
Mutta mies ei lähtenyt paikaltaan, töllisteli vain vuoroin nuorukaisten hyviä pyssyjä, vuoroin heidän oivallisia rotuhevosiaan.
"Mistä tulette?"