"Sinä sen sanot, vieras; kylässämme asuu vain jokunen xinka, me muut olemme mayoja."
"Sepä hauskaa."
"Oletteko mayoja?"
"Etkö kuule sitä puheestamme? Näytämmekö likaisilta xinkoilta?"
"Onko nuori ylimys myöskin meikäläisiä?" kysyi tyttö arasti.
"Minäkin olen maya", vastasi Pablo hymyillen, "koska tuolla asuu meidän heimolaisiamme, uskallamme kai toivoa vieraanvaraisuutta?"
"Oi, kyllä. Siellä on myöskin posada [= ravintola]."
"Sitä parempi."
"Asuuko kylässänne valkoihoisia?"
"Pormestari ja pastori ovat valkoisia, samoin kauppias, joka asuu kylässämme."