"Kas niin, nyt voimme nostaa sinut pian satulaan, Mariquita."
He kulkivat verkalleen eteenpäin, ja kimo seurasi kuin uskollinen koira.
Hetkisen kuluttua he huomasivat myös Tenangan ratsun rauhallisesti herkuttelevan heinikossa.
Suopungillaan Tenanga sai sen pian ulottuvilleen.
He löysivät luolan, jossa olivat yöpyneet, ja suitset ja satulat siellä koskemattomina.
Marian tähden, jota vaikea tie oli kovin jo rasittanut, levähdettiin kauan, ja Pablo satuloi kimon hänelle.
Tenangalle, joka jo istui ratsullaan, hän sanoi: "Ratsasta edellä ja pidä silmällä sotilaspartioita, en mielelläni tahtoisi kohdata kapinallisia; me tulemme hitaasti jäljessä. Jos tapaat hallituksen joukkoja, niin ilmoita, että kenraali de Lerman tyttärentytär tarvitsee heidän suojelustaan."
Azualin poika kiidätti pois.
"Voitko hyvin, Mariquita?"
"Aivan hyvin, Pablo, nyt, kun olen luonasi. Olen vain hiukan vielä uupunut, mutta se menee ohi."