Pablo heitti pyssyn olalleen ja tarttui kimon suitsiin.
"Me menemme nyt johonkin kylään, missä minut tunnetaan; toivottavasti voivat siellä asuvat valkoihoiset antaa sinulle vaatteita."
"Niinkuin tahdot, rakas Pablo."
Nuorukainen talutti ratsua varovasti, mutta ripeästi eteenpäin, tuon tuostakin katsahtaen taakseen ja nyökäyttäen päätään Mariquitalle, joka aina vastasi siihen herttaisesti hymyillen.
Siten hän oli taluttanut kimoa pitkän taipaleen, ja he olivat juuri siirtymässä pois vuoristosta, kun Tenanga palasi.
"Mitä nyt?"
"Kapinallisten väkeä on vastassa, herra, myöskin San Martino on heidän vallassaan."
"Siis olisi meiltä tukittu tie hallituksen joukkojen leiriin. Paha juttu."
"Minä huomasin ratsastaessani suuren kartanon, herra."
"Menemme sinne, jotta donna Maria saisi siellä apua."