"Niin! Ja voi, jos meiltä ken hiuskarvankin käyristää."
Neekeri ei näyttänyt olevan oikein rohkealla mielellä uhkaavasti ojennettuihin kivääreihin katsoessaan.
Pablon rinnalla seisoi vanha maya-soturi kunnioittavasti odottaen hänen käskyjään.
"Onko vielä muita kapinallisten joukkoja lähettyvillä?" kysyi Pablo häneltä.
"Ei, herra."
"Lähtekää tiehenne", huusi Pablo neekerille, "ja varokaa toiste minua kohtaamasta. Laskekaa heidät menemään, ystävät! Pois!"
Kapinallisten joukko poistui kiireesti, ja Pablo näki ympärillään noin kuusikymmentä mayaa, jotka iloisesti katsoivat häneen.
"Sinä elät, kuningas, sinä elät, oi, näkymättömille kiitos! Meille saapui sanoma, että valkoiset olivat vanginneet ja surmanneet sinut: silloin me tulimme sinua kostamaan."
"Suuriko määrä teitä on?"
"Meitä on liikkeellä kahdeksantuhatta soturia, niistä tuhat ratsumiestä, kenraali Arana johtaa meitä."