Pablon hämmästys oli rajaton. Kahdeksantuhatta miestä urhoollisia mayoja, kokonainen sotajoukko oli tullut häntä kostamaan. Nyt hän oli mayain kuningas täydellä todella, hänellä oli valta, johon hän saattoi nojata.
"Missä kenraali on?"
"Hän on jäljempänä Antiguan luona, me sekä joukko ratsastavia keihäsmiehiä olemme edellä vihollista vakoilemassa."
"Viekää siis minut hänen luokseen, ystävät."
Mayat marssivat nopeasti takaisin. Heidän keskellään ratsasti Pablo.
Tenanga oli rientänyt edeltä.
Tullessaan ulos metsästä he tapasivat kolmikymmenmiehisen ratsujoukon, joka riemuisasti tervehti Pabloa, ja näkivät edessään suuren kartanon, johon Pablo päätti mennä.
Peloissaan näki talonväki intiaanien tulevan, ja vavisten lähestyi tilanhoitaja kysyen, mitä señorit suvaitsivat käskeä.
"Kuka on tämän kartanon isäntä?"
"Don Sylvio de Rosalva."
"Onko señor kotona?"