"Ymmärrän", vastasi Smith uniseen tapaansa, "mutta nyt ei ole minun vahtivuoroni; minulla oli ensimäinen vuoro, ja kellosta kuulette, että se juuri on päättymässä."
"Teidän on keskimäinen vuoro sitten, mr. Smith", sanoi Appleboy, joka oli aika tavalla äkeissään; "ja ilmoittakaa minulle heti, kun päivä alkaa koittaa, mr. Tomkins. Ja sinä, poika, laita vuoteeni kuntoon! Suolavettä, hitto vieköön! Mutta saamme puhua siitä huomen-aamulla."
Mr. Appleboy meni hyttiinsä; ja samoin teki mr. Tomkins; ja samoin teki mr. Smith, joka ei ollenkaan aikonut suorittaa keskimäistä vahtivuoroa sen vuoksi että kokki oli ollut juovuksissa ja täyttänyt kattilan suolavedellä.
Mitä siihen tulee, mitä tapahtui "yhdeksänkymmentäkolme tai -neljä", kertoisin jutun tosiaan lukijalle, jos vaan tietäisin; mutta pelkään että tuo "oikein eriskummallinen juttu" ei koskaan tule jälkimaailman kuuluviin.
Seuraavana aamuna mr. Tomkins, kuten tavallista, unohti tehdä raportin kokista, voiruukusta ja suolavesikattilasta; ja mr. Appleboyn viha oli jo aikoja sitten lauhtunut, ennen kuin hän niitä muisti. Päivän koittaessa tuli luutnantti laivankannelle, nukuttuaan päästään pois vain puolet noista kuudestatoista totilasista ja saatuaan kieleltänsä seitsemännentoista, suolavesilasin maun haihtumaan. Hän hieroi harmaita silmiään, erottaakseen joitakin ulkomaailman piirteitä tuona harmaana aamuhetkenä; rivakka tuuli puhalsi hänen harmahtaviin kiharoihinsa ja jäähdytteli hänen punakkaa nenäänsä. Tullikutteri, jonka nimi oli Active, lähti poijun luota ja suuntasi kulkunsa Needlesin salmeen.
111 LUKU.
Kolmas kutteri.
Lukija! oletko ollut St. Malossa? Jos olet siellä kulkenut, niin olet varmaan ollut kylläkin iloinen päästyäsi takaisin siitä loukosta. Ellet taasen ole siellä ollut, niin noudata neuvoani äläkä milloinkaan ryhdy siihen vaivaan, että matkustaisit sinne tai mihinkään muuhunkaan Kanaalin rannikon ranskalaiseen satamaan. Siellä ei ole mitään näkemisen arvoista. Pari keinotekoista satamaa on sinne laitettu, mutta ne eivät ole mitään merkillisyyksiä; mitään laivoja ei kulje niistä mihinkään, eikä mitään laivoja mistään niihin. Ranskalla ei itse asiassa ole ollenkaan satamia Kanaalin varrella, sen sijaan että Englannilla on maailman parhaat: erityisen sallimuksen lahja, koska sallimus nähtävästi tiesi, että me niitä tarvitsisimme, mutta Ranska ei. Ranskan puolella ovat kaikki satamat samanlaisia, — likaisia, ahtaita soppia, joihin voi päästä vain määrättyinä aikoina ja erityisillä tuulilla; noissa satamissa näet lahdekkeet kuin pikku altaina, ja soukan väylän puhdistamiseksi matalan veden aikana täytyy käyttää nousuvedellä täyttyneitä säiliöitä, jotka silloin tyhjennetään. Lisäksi huomaat vain tullihuoneita ja kapakoita. Moiset rannikkopaikat ovat juuri omiaan salakuljettajien tyyssijoiksi, eivät miksikään muuksi; sen vuoksi ei niitä paljon muihin tarkoituksiin käytetäkään.
Tässä koirankopissa, jota sanotaan St. Maloksi, on sentään paikotellen kauniita maa-maisemia, vaikka meren puolella on tuskin mitään nähtävää. Mutta välipä sillä. Pysy kotona, äläkä matkusta ulkomaille juodaksesi hapanta viiniä, vaikka sitä sanotaankin bordeaux'ksi, ja syödäksesi kurjaa moskaa, joka keitettäessä on saanut niin oudon asun, että sinun on mahdoton sanoa, täytätkö vatsaasi linnulla, nelijalkaisella vaiko kalalla. "Vain valhe kaipaa verhoa", on vanha sananlasku; senvuoksi voit olla varma siitä, että jotakin on hullusti ja että syöt perkeitä, joille on annettu korea ranskalainen nimi! Ranskassa syödään kaikkea mahdollista, ja sinulle voitaisiin tarjota isoonrokkoon kuolleen apinan päätä ruokalajina "singe au petite verole", siinä tapauksessa nimittäin, ettet ymmärrä ranskaa; jos sitä ymmärrät, annetaan ruokalajille nimeksi "têtê d'amour à l'Ethiopique", mikä nimi saattaisi sinut vielä enemmän ymmälle. Mitä heidän viineihinsä tulee, ei niillä tosin ole mitään valheverhoa; ne ovat puoleksi etikkaa. Ei, ei! pysy kotona, kotona voit elää halvalla, jos tahdot; ja saat hyvää lihaa, hyviä kasviksia, hyvää kaljaa, hyvää olutta ja hyvän lasin grogia ja, mikä tärkeintä, saat olla hyvässä seurassa. Elä ystäviesi parissa, äläkä tee itsestäsi narria!
En tosiaan olisi ollenkaan ryhtynyt edes puhumaan koko paikasta, ellen olisi halunnut saada sinut huomaamaan aluksen, joka on sen rantalaiturin ääressä, lankku johtamassa rannalta sen kannelle. On pakoveden aika, ja alus on kiinni pohjassa, ja lankku johtaa alas niin jyrkästi, että on vaarallista yrittää kulkea sitä pitkin kumpaankaan suuntaan. Et näe mitään merkillistä aluksessa. Se on kutteri ja hyvä merialus ja kulkee hyvin varsinkin myötätuulessa. Kutteri on leveyteensä nähden lyhyt, eikä se ole asestettu. Salakuljettajat eivät nykyisin ole asestettuja; sellaisena olisi ammatti liian vaarallista; he pyrkivät toteuttamaan aikeensa viekkaudella, mutta ei väkivaltaa käyttäen. Kuitenkin on tarpeen, että salakuljettajat ovat hyviä merimiehiä, — nopeita, reippaita ja tarkkapäisiä; muutoin he eivät saa mitään aikaan. Tässä aluksessa ei ole suurta lastia, mutta se on sitä arvokkaampi: muutama tuhat metriä pitsejä, muutama sata kiloa teetä, jokunen paali silkkiä ja noin neljäkymmentä ankkuria konjakkia, — kaikkiaan juuri niin paljon, että koko lastin voi yhdellä veneellä viedä maihin. He eivät tarvitse muuta kuin tuulen tai paksun sumun, muuten luottavat he menestyksensä toiveissa itseensä.