Smith otti lasinsa ja maistoi.
"Suolavettä", vastasi kadetti unisesti.
"Suolavettä! sitä se on, hitto vieköön!" huusi mr. Appleboy.
"Suolaista kuin Lotin vaimo! kautta kaiken sikamaisen!" huudahti perämies.
"Suolavettä, sir!" huusi Jem pelästyneenä, odottaen nyt saavansa oikein suolatun korvatillikan illallisen asemasta.
"Niin, herra hyvä," vastasi Appleboy ja heitti pikarin sisällyksen vasten pojan kasvoja, "suolavettä juuri. Kaunista, poikaseni, kaunista!"
"Minun ei ole syy, sir", vastasi poika käyden surkean näköiseksi.
"Ei kylläkään, mutta sinä sanoit, että kokki oli selvänä."
"Hän ei ollutkaan kovin paljon toisellainen kuin muulloinkaan, sir", vastasi Jem.
"Vai niin, sepä kaunista! Mutta samapa se. Mr. Tomkins, siltä varalta, että unohtaisin asian, olkaa niin hyvä ja pistäkää kattila ja suolavesikin raporttiin. Sitä lurjusta! Olen kovin pahoillani, hyvät herrat, mutta ei ole mitään keinoa saada enempää totia täksi iltaa. Mutta välipä sillä, tutkimme asian huomenna. Ja ellen suolaa heidän grogiaan ja toimita niin, että he sen juovatkin, niin sanonpa, että olen turhaan ollut ensimäisenä luutnanttina kaksikymmentä vuotta, ja sillä hyvä. Hyvää yötä, hyvät herrat, ja", jatkoi luutnantti ankaraan ääneen, "pitäkää tarkkaa vahtia, mr. Smith — ymmärrättekö, sir."