"Ei käynyt hyvin," vastasi Morrison, heittäen pikarillisen viiniä kurkkuunsa ja laskien lasin pöydälle, syvään huokaisten; "kirottu sininen kyyhkynen lensi heti pois.".
"Varjelkoon, Morrison, teillähän on oikea kanan sydän, kun pelkäätte sinistä kyyhkystä!" sanoi Corbett nauraen ja katsellen ulos akkunasta; "joka tapauksessa on se nyt tullut taas takaisin, ja tuossa se nyt istuu valkoisen vieressä."
"Ensi kertaa väittää kukaan, että minulla on kanan sydän", vastasi
Morrison äkäisenä.
"Ettekä te sitä ansaitsekaan, Morrison", vakuutti Pickersgill; "Corbett vain laskee leikkiä."
"No, joka tapauksessa aion koettaa onneani samalla tavalla ja katsoa joudunko minä kiikkiin: minäkin otan sinisen kyyhkysen huonoksi enteekseni, niinkuin tekin teitte."
Kapteeni Pickersgill ja merimiehet nousivat ja menivät kaikki ikkunan ääreen saadakseen selville Corbettin kohtalon näistä uudenlajisista ennusmerkeistä. Sininen kyyhkynen räpytteli siipiään, kulki sitte kylki edellä valkoista kohti, joka vihdoin lähti muurilta ja istuutui viereisen talon katolle.
"Hyvä: valkoinen kyyhkynen!" sanoi Corbett; "olen täällä takaisin viikon kuluttua."
Koko seurue istuutui taas nauraen pöydän ääreen, ja Morrisoninkin kasvot kirkastuivat. Hän otti viinilasin, jonka Pickersgill oli täyttänyt, ja sanoi: "Terveydeksenne, Corbett; kaikki oli lopultakin vain tyhmyyksiä, sillä, nähkääs, minä en voi joutua pinteeseen, ellette tekin joudu. Kaikki purjehdimme samassa aluksessa, ja kun te jätätte minut kutteriin, otatte te mukaanne kaiken, mikä oikeuttaisi ottamaan aluksen takavarikkoon — malja siis matkamme onneksi!"
"Sen maljan juomme kaikki yhdessä, pojat, ja sitte lähdemme laivalle", sanoi kapteeni; "malja siis matkamme onneksi!"
Kapteeni nousi pöydästä ja samoin tekivät myöskin perämiehet ja miehistö, malja juotiin, pikarit laskettiin pöydälle ja kaikki kiiruhtivat sitte rantaan. Puolen tunnin kuluttua oli Happy-go-Lucky lähtenyt St. Malon satamasta.