"Mitä ovat he tehneet sinulle, rakas Cecilia-raukkani?"
"Eivät yhtään mitään, täti", vastasi Cecilia; "kapteeni puhuu varsin ystävällisesti ja lupaa osoittaa kaikkea mahdollista arvonantoa meitä kohtaan, kun vain tottelemme hänen käskyjään; mutta muussa tapauksessa…"
"Muussa tapauksessa… mitä sitten, Cecilia?" kysyi miss Ossulton tarttuen veljentytärtään käsivarteen.
"Antaa hän meidän nähdä nälkää eikä päästä meitä pois täältä."
"Jumala meitä armahtakoon!" huusi miss Ossulton ja alkoi taas nyyhkyttää.
Cecilia meni nyt mrs. Lascellesin luo ja ilmoitti hänelle kahden kesken kaiken mitä oli tapahtunut. Mrs. Lascelles oli Cecilian kanssa samaa mieltä siitä, että heidän ei tarvinnut pelätä mitään loukkauksia, ja asiasta keskustellessaan puhkesivat he molemmat lopulta äänekkääseen nauruun: jutulla oli uutuudenviehätyksensä, ja perin naurettavaa oli, että herroista oli tullut salakuljettajia. Cecilia oli mielissään siitä, että hän ei saanut kertoa mitään tädilleen, koska hän toivoi tädin nyt niin säikähtyvän koko selkkauksesta, ettei häntä enää milloinkaan tarvitsisi saada seurakseen huvipurjehdukselle; ja mrs. Lascelles oli vain liiankin iloinen siitä, että miss Ossultonilla oli kiusaa, tämä kun oli niin monasti ja moninaisilla tavoilla häntä loukannut. Keskustelun päätyttyä olivat molemmat siis varsin tyytyväisiä ja mrs. Lascelles tunsi luonnollista uteliaisuutta päästä näkemään uutta loordi B:tä ja uutta mr. Ossultonia. Mutta he eivät olleet vielä syöneet aamiaista ja tunsivat nyt itsensä kovin nälkäisiksi, päästyään levottomuudestansa. He käskivät senvuoksi Phoeben pyytää muonamestarilta hiukan kahvia tai teetä. Tuli vastaus: "Aamiainen on katettu kajuuttaan, ja loordi B. toivoo, että naiset tulevat aterialle."
"Ei, ei", vastasi mrs. Lascelles, "sitä en voi tehdä, ennen kuin olen tullut ensin esitellyksi heille."
"Minäkään en tahdo mennä", vastasi Cecilia; "mutta kirjoitan lappusen, jotta saamme aamiaisen tänne."
Cecilia kyhäsi lyijykynällä seuraavat rivit:
"Miss Ossulton tervehtii loordi B:tä; kun naiset tuntevat itsensä kovin huonovointisiksi tämänaamuisen levottomuuden jälkeen, ovat he varmoja siitä, että arvoisa loordi suo anteeksi, jos he eivät voi tulla aamiaiselle, mutta toivovat tapaavansa arvoisan loordin päivällispöydässä, ellei jo sitä ennen kannella."