Pyyntöön tuli suosiollinen vastaus, ja muonamestari kattoi pian aamiaispöydän naisten kajuuttaan.
"No, Maddox", kysyi Cecilia, "miten tulet toimeen uuden isäntäsi kanssa?"
Muonamestari loi katseen ovea kohti, nähdäkseen oliko se suljettu, pudisti päätään ja sanoi sitten epätoivoisen näköisenä:
"Hän on antanut määräyksen paistaa metsänriistaa päivälliseksi, miss, ja kaksi kertaa on hän uhannut heittää minut mereen."
"Sinun täytyy totella häntä, Maddox, muutoin hän aivan varmaan täyttää uhkauksensa. Nämä merirosvot ovat hirvittäviä ihmisiä. Ole tarkka ja palvele häntä aivan niinkuin hän olisi isäni."
"Kyllä, kyllä, armollinen neiti, tahdon niin tehdä; mutta tulee sitä vielä meidänkin aikamme. Tämähän on aavalla merellä tapahtuvaa murtovarkautta, ja kuljen mielelläni vaikka viisikymmentä penikulmaa nähdäkseni hänen hirttämisensä."
"Muonamestari!" huusi Pickersgill kajuutasta.
"Oi, hyvä Jumala! ei kait hän ole kuullut puhettani… luuletteko hänen kuulleen, miss?"
"Seinät ovat hyvin ohuet, ja sinä puhuit äänekkäästi", sanoi mrs.
Lascelles; "riennä joka tapauksessa heti hänen luokseen."
"Hyvästi, miss; hyvästi, armollinen rouva, ellen näkisi teitä enää", sopersi Maddox vavisten pelosta, kun hän totteli kauhistavaa käskyä… jonka tarkoituksena oli pyytää hammastikkua.