Miss Ossulton ei tahtonut koskea aamiaiseen; mutta mrs. Lascellesilla ja Cecilialla oli mainio ruokahalu.
"On ikävä istua suljettuna tänne kajuuttaan", virkkoi mrs. Lascelles; "tule, Cecilia, mennään kannelle."
"Ja jätätte minut tänne!" huusi miss Ossulton.
"Onhan Phoebe täällä, täti; menemme kannelle koettaaksemme taivuttaa merirosvot viemään meidät maihin."
Mrs. Lascelles ja Cecilia panivat hatun päähänsä ja menivät ylös. Loordi B. nosti heille hattuaan ja pyysi saada kunnian tulla esitellyksi kauniille leskelle. Hän johti naiset istumaan ja alotti sitten keskustelun eri asioista, joilla samalla oli uutuuden mielenkiintoa naisille. Loordi puhui Ranskasta ja kuvasi sen satamakaupunkeja, kertoi silloin tällöin väliin hauskan kaskun, osoitti naisille eri niemet, lahdet, kaupungit ja kylät, joiden ohi nopeasti viiletettiin, ja aina oli hänellä joku pikku juttu kerrottavana kunkin yhteydessä. Ennen kuin naiset olivat olleet kahta tuntia kannella, havaitsivat he suureksi ihmeekseen olevansa ei vain huvitettuja kuulemastaan, vaan vieläpä keskustelevansakin salakuljettajakapteenin kanssa, ja useastikin olivat he ääneensä nauraneet. Mutta tuo tekoloordi oli herättänyt heissä luottamusta; he uskoivat täydelleen, että kaikki hänen selittelynsä oli totta ja että hän oli ottanut purren haltuunsa kuljettaakseen turvaan tavaransa sekä saadakseen kostaa ja kelpo tavalla nauraa. Mutta mikään näistä kolmesta rikoksesta ei ole kuolemansyntiä kauniimman sukupuolen silmissä, ja Jack oli pulska, sorea mies, jolla oli mainio käytös ja varsin miellyttävä keskustelukyky, samalla kun kapteenin ja hänen ystävänsä esiintymisessä yleensäkään ei ollut ilmennyt muuta kuin mitä suurinta kunnioittavaisuutta.
"Hyvät naiset, kun ette pelkää minua, mikä on suurempi onni kuin minulla on ollut syytä odottaa, niin olette ehkä huvitettuja näkemään, miten kovin pelkureita ovat ne, jotka syyttävät teidän sukupuoltanne arkamaisuudesta, jos sallitte, lähetän kutsumaan kokkia ja muonamestaria ja tiedustelen heiltä päivällisestämme."
"Tietäisinpä mielelläni, mitä saamme päivälliseksi", sanoi mrs.
Lascelles teennäisen vakavana; "vai mitä arvelet, Cecilia?"
Cecilia painoi nenäliinan suulleen.
"Käskekää muonamestarin ja kokin heti tulla tänne peräkannelle", huusi
Pickersgill.
Muutaman sekunnin kuluttua ilmaantuivat molemmat.