"Aivan niin, arvoisa rouva", vastasi Corbett.
"Oletteko milloinkaan olleet Torquayssa, arvoisat naiset?" kysyi
Pickersgill.
"Emme, mylord", vastasi mrs. Lascelles.
"Laskemme siellä ankkurin tunnin kuluttua ja viivymme sitte luultavasti huomisaamuun asti. Muonamestari, tuokaa kahvi sisään. Sanokaa kokille, että nämä kotletit olivat mainion hyvin laitettuja."
Naiset vetäytyivät takaisin kajuuttaansa. Miss Ossulton oli nyt vakuutettu siitä, että kaikki oli pelkkää kujetta; "mutta", sanoi hän, "olen sanova loordi B:lle mielipiteeni tämänlaatuisesta pilasta, kun hän tulee takaisin. Mikä tämän loordin nimi on?"
"Hän ei ole tahtonut ilmaista sitä meille", vastasi mrs. Lascelles.
"Pila on kuitenkin mennyt liian pitkälle", jatkoi miss Ossulton; "Cecilia, me menemme maihin Torquayssa ja odotamme, kunnes loordi B. palaa veneellä. En pidä tämänlaatuisesta leikistä; leskille ja rahvaalle voi sellainen sopia."
Mutta mrs. Lascelles ei ollut hyvillään nähdessään miss Ossultonin olevan taas noin huolettomana. Hänellä oli hiukan kaunaa tätä vastaan, ja hän halusi saada kostaa. Naiset voivat mennä varsin pitkälle saavuttaakseen tällaisen päämäärän. Miten pitkälle mrs. Lascelles olisi saattanut mennä, sitä en ole mies sanomaan; mutta varmaa on, että miss Ossultonin viimeksi virkkama salaviittaus suuresti vahvisti hänen päätöstään. Hän pani hatun päähänsä ja meni kannelle; siellä hän ilmoitti heti kapteenille, että tämä ei voisi tuottaa hänelle ja Cecilialle suurempaa mielihyvää kuin peloittamalla miss Ossultonin, joka nyt arvellen kaiken olevankin pelkkää pilaa oli taas kokonaan saanut takaisin rohkeutensa. Hän mainitsi miss Ossultonin ylpeydestä ja häijyydestä ja sanoi toivovansa, että vanha neiti saisi terveellisen opetuksen. Päästäkseen kostamaan unohti mrs. Lascelles siten itsensä siinä määrin, että teki vastavuoroon salakuljettajasta uskottunsa.
"Mrs. Lascelles, saan tilaisuuden täyttää teidän toivomuksenne, ja samalla pääsen saamaan hupia tehtävieni täyttämisessä."
Heidän keskusteltuaan lyhyen aikaa laski kutteri ankkurinsa Torquayn satamaan. Auringonlaskuun oli vielä noin kaksi tuntia. Heti kun purjeet oli koottu, tuli purteen pari kaupungissa asuvaa herrasmiestä tervehtimään loordi B:tä, ja kun Pickersgill oli kuullut Cecilialta, että hänen isällään ei ollut ketään henkilökohtaisia tuttavia kaupungissa, otti hän itse vastaan vieraat. Hän kutsui heidät kajuuttaan, käski tuoda viiniä ja kehoitti heitä lähettämään pois veneensä, kun huvipurren vene juuri oli lähtemässä maihin. Salakuljettajat pitivät tarkan huolen siitä, että muonamestari, kokki ja kamarineito eivät päässeet mihinkään yhteyteen vieraitten kanssa; heitä vartioittiin Corbettin johdolla kutakin erikseen. Herrat olivat laivassa puolisen tuntia, millä aikaa Corbett ja salakuljettajat olivat kajuutassa täyttäneet matkalaukut pitseillä ja toimittaneet ne veneeseen. Corbett vei vieraat maihin samalla veneellä ja lähti sitten hotelliin, seuranaan salakuljettajat, jotka kantoivat matkalaukkuja, kenenkään millään tavoin epäilemättä tai häiritsemättä heitä. Tultuaan hotelliin hän heti tilasi kyytihevoset ja lähti naapurikaupunkiin, missä oli liiketuttavia; ja niin oli suurin osa tavaroista saatettu turvaan. Corbett tuli sitten yöllä takaisin, tuoden mukanaan miehiä, ottaakseen vastaan jäljellä olevat tavarat; ja salakuljettajat veivät maihin silkit, teet ja muut tuotteet saman hyvän onnen suosiessa yritystä. Kaikki oli siirretty maihin huvipurresta paitsi eräs osa pitsejä, joka ei ollut mahtunut matkalaukkuihin. Pickersgill olisi kuitenkin helposti voinut lähettää nekin maihin; mutta tehdäkseen mieliksi mrs. Lascellesille, järjesti hän asian toisella tavalla.