"Mitä tahdotte, sir? Menkää ulos, sir! Menkää heti ulos, muuten kirkaisen!"
"Kirkaiseminen ei auta mitään, armollinen neiti; muistakaa, että kaikki laivamiehet ovat palveluksessani. Olkaa niin hyvä ja kuulkaa minua, miss Ossulton. Olen, kuten tiedätte, salakuljettaja; ja minun täytyy lähettää nämä pitsit maihin. Te tehnette minulle sen palveluksen, että pistätte ne taskuunne tai muuten vaatteisiinne ja laittaudutte valmiiksi lähtemään maihin kanssani. Heti kun olemme saapuneet hotelliin, annatte pitsit minulle, ja minä saatan teidät taasen tänne. Te ette ole ensimäinen nainen, joka toimittaa maihin salakuljetustavaraa vaatteissaan."
"Minä, sir, minäkö menisin maihin sellaisella asialla? Ei, sir — en koskaan! Mitä sanoisivat ihmiset sellaisesta? — Jalosyntyinen miss Ossulton kulkemassa salakuljettajain seurassa! Ei, sir, — en koskaan!"
"Kyllä, neiti hyvä, ja käyden käsi kädessä salakuljettajan kanssa: minä johdan teitä toisesta käsikynkästä ja mrs. Lascelles toisesta; ja neuvon teitä pysymään aivan rauhallisena, sillä ensinnäkin juuri te toimitte salakuljettajana eikä kukaan muu, kun tavarat löydetään juuri teiltä, ja silloin teidät pistetään ehdottomasti vankilaan, — huomatessamme nimittäin vähimmänkin vastustelun merkin me juoksemme ilmiantamaan teidät. Ja toisekseen teidän veljentyttärenne jää laivalle vakuudeksi siitä, että te käyttäydytte moitteettomasti — ja jos te ollenkaan välitätte hänen vapaudestaan, niin myönnytte heti."
Pickersgill lähti kajuutasta, ja hetkisen kuluttua astuivat sisään Cecilia ja mrs Lascelles kumpikin kovin hätääntyneen näköisenä. He olivat saaneet tietää kaiken, ja mrs. Lascelles selitti, että hän puolestaan, mieluummin kuin jättäisi Cecilia-raukkansa tuollaisten ihmisten armoille, oli päättänyt alistua salakuljettajain vaatimuksiin. Cecilia myöskin pyysi niin hartaasti, että miss Ossulton, jolla ei ollut vähintäkään aavistusta tästä viekkaudesta, lopulta myöntyi, itkettyään poskensa turvoksiin.
Kun kaikki oli valmiina, jätti Cecilia kajuutan; Pickersgill tuli alas ja saattoi kannelle molemmat naiset, jotka eivät olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään sen jälkeen kun Cecilia oli lähtenyt. Vene oli valmiina laivan vierellä, — he astuivat siihen, ja niin soudettiin maihin. Kaikki onnistui salakuljettajan tyydytykseksi. Miss Ossulton, ollen suunniltaan pelosta, turvautui Pickersgillin käsikynkkään, ja mrs. Lascellesin kävellessä vierellä he menivät hotelliin neljän laivamiehen seuraamina. Heti kun heille oli osoitettu muuan huone, kysyi Corbett, joka jo oli maissa, loordi B:tä ja liittyi heidän seuraansa. Naiset vetäytyivät toiseen huoneeseen ja vapauttivat itsensä salakuljetustavaroista, ja kun sitten oli nautittu hiukan voileipää ja viiniä ja odotettu noin tunti, palattiin laivaan. Mrs. Lascelles riemuitsi; ja hän palkitsi uutta liittolaistaan — salakuljettajaa — mitä suloisimmalla hymyllä. Etujen yhteisyys saa usein aikaan merkillisiä ystävyyssuhteita.
VII LUKU.
Loppu.
Meidän täytyy nyt palata niihin muihin henkilöihin, jotka ovat olleet avustajina tässä pikku näytelmässä. Loordi B:n miehistö sai meloa kauan ja vuorotellen ponnistella maalta päin puhaltavaa tuulta vasten, kunnes puolenyön seuduissa päästiin pieneen West Bayn rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Sieltä loordi ajoneuvoilla matkasi Portsmouthiin, pitäen varmana, että hänen huvipurtensa saapuisi sinne samaan aikaan, ellei jo ennemminkin, kun hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hänen aluksensa oli salakuljettajain hallussa. Portsmouthissa hän viipyi kolme tai neljä päivää, mutta väsyttyään lopulta odottamaan kääntyi hän erään ystävänsä puoleen, jolla oli Cowesissa huvipursi, ja purjehti hänen kerallaan etsimään omaansa.
Jätimme Happy-go-Luckyn purjehtimaan tullikutterin takaa-ajamana. Aluksi oli salakuljettajalla etunaan myötätuuli, mutta vähitellen tuuli kääntyi myötäpäivään, niin että tullikutteri joutui alle tuulen. Takaa-ajoa jatkui sitten vastatuuleen, ja tullikutteri alkoi nopeaan saavuttaa salakuljettaja-alusta.