Naiset lähtivät kannelle. Cecilia ryhtyi keskusteluun mr. Stewartin kanssa, kertoen hänelle mitä oli tapahtunut. Mrs. Lascelles istui peräkannella takimaisella parraspuulla, nojaten leukaansa kauniiseen käteensä ja näyttäen haaveisiinsa vaipuneelta.
"Mrs. Lascelles", sanoi Pickersgill, "ennen kuin eroamme, sallikaa minun sanoa, että te se olette saattanut minut luopumaan ammatistani…"
"Miksi juuri minä, mr. Pickersgill?"
"Sanoitte sen olevan teille vastenmielistä."
Mrs. Lascelles käsitti, miten paljon tämä kohteliaisuus merkitsi.
"Sanoitte juuri, että vihaatte Pickersgill-nimeä: miksi sitten sitä käytätte?"
"Se on ollut salakuljettaja-nimeni, mrs. Lascelles."
"Ja kun nyt olette jättänyt salakuljetuksen, mitä nimeä saamme teistä nyt käyttää?"
"En voi ottaa todellista nimeäni, ennen kuin olen sekä jättänyt tämän aluksen että pudistanut toverieni kättä ja lausunut heille jäähyväiset; ja silloin olen, mrs. Lascelles, jo kaukana."
"Mutta olen kovin utelias tietämään oikean nimenne, ja naisen uteliaisuus on tyydytettävä. Teidän täytyy poiketa luokseni joskus sanomaan se minulle. Tässä on osotteeni."