Pickersgill otti kortin, syvästi kumartaen; ja kun loordi B. tuli kannelle, riensi mrs. Lascelles häntä vastaan.
Pursi kulki nyt Needlesin ohi, ja salakuljettajat toimivat siinä luotseina. Kun oli selvitty satamaan, kokoontui koko seurue kajuuttaan, missä loordi B. kehoitti Pickersgilliä ja Corbettia juomaan jäähyväismaljan hänen kanssaan. Mr. Stewart, jolle Cecilia oli kertonut kaiken tapahtuneen, oli hyvin huomaavainen Pickersgilliä kohtaan ja käytti tilaisuutta lausuakseen, että hän oli pahoillaan kiivastuneesta esiintymisestänsä häntä kohtaan. Kaikki saivat takaisin hyväntuulisuutensa; ja ilo ja riemu vallitsi taas, varsinkin kun miss Ossulton pysyi päätöksessään, että hän ei jätä naisten kajuuttaa ennen kuin voi jättää koko aluksen. Kello kymmeneltä pursi laski ankkurinsa. Pickersgill lausui jäähyväiset arvoisalle seurueelle ja meni miehineen veneeseensä; ja loordi B:llä oli taas aluksensa hallussaan, vaikka miehistö siitä puuttuikin. Maddoxkin tuli entiselleen; ja kokki heilutti veistään, vannoen tahtovansa nähdä sen salakuljettajan, joka vielä kerran saisi hänet laittamaan kotletteja à l'ombre chinoise.
Huvipursi oli viipynyt kolme päivää Cowesissa, kun loordi B. sai Pickersgilliltä kirjeen, missä tämä ilmoitti, että hänen aluksensa miehet oli vangittu ja että heidät tuomittaisiin, kun heillä oli ollut laivalla herroja, joiden oli pakko käydä todistamaan, että aluksesta oli heitetty konjakkiastioita mereen. Loordi B. maksoi todistajien poissaolosakot, ja miehet vapautettiin todistusten puutteessa.
Noin kahta vuotta myöhemmin sai Cecilia Ossulton, joka istui neulomapöytänsä ääressä puettuna surupukuun tätinsä kuoleman johdosta, hovimestarin tuoman kirjeen. Se oli hänen ystävältään mrs. Lascellesilta, ja siinä ilmoitettiin, että mrs. Lascelles oli mennyt uusiin naimisiin erään mr. Davenantin kanssa ja että hän aikoi käydä lyhyellä vierailulla Cecilian luona, ollessaan nyt matkalla mannermaalle. Mr. ja mrs. Davenant saapuivat seuraavana päivänä; ja kun viimemainittu esitti miehensä, sanoi hän miss Ossultonille:
"Katsohan, Cecilia hyvä, tarkkaan ja sano minulle, oletko milloinkaan ennen nähnyt Davenantia."
Cecilia loi tutkivan katseen mr. Davenantiin. "Olen, aivan varmaan", huudahti hän lopulta, ojentaen kätensä ja sitten lämpimästi puristaen mr. Davenantin kättä; "ja minua ilahduttaa tavata hänet uudelleen."
Sillä mr. Davenantissa hän tunsi vanhan tuttavansa, Happy-go-Luckyn kapteenin Jack Pickersgiliin, salakuljettajan.