"'Molemmista, poikaseni, molemmista; ja arvelen sinun olevan samaa mieltä.'
"'Setä, minä en ole ahne. Teidän nykyinen maatilanne riittää minulle, ja teidän luvallanne jään ainoaksi perilliseksenne ja vanhaksipojaksi, sen sijaan että lisäisin toisella mokomalla sekä maatilaa että itseäni.'
"'Mutta ajattelepa, William, tällaista tilaisuutta ei tule taas ehkä vuosisatoihin. Me laajennamme Forest Wildin rajat entiselleen. Kuten tiedät on se ollut jaettuna lähes kahdensadan vuoden. Meillä on nyt loistava, kultainen tilaisuus yhdistää taas molemmat maatilat, ja kun molemmat osat liitetään yhteen, on tila jälleen tarkalleen samanlainen kuin siiloin kun Henrik VIII lahjoitti sen esi-isillemme. Tämä rakennus on revittävä, mutta vanha luostarirakennus on jätettävä koskematta. Siten saamme takaisin, mitä meille kuuluu, ja maatilan vapaaksi rasituksista.'
"'Rasituksista vapaaksi, setä! Te unohdatte että mukana tulee myöskin vaimo.'
"'Ja sinä unohdat, että sitten tulee tilassa olemaan viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksessä.'
"'Totta vieköön, setä, te viljelette niitä sanoja puheessanne niin viljalti, etten ollenkaan pääse sitä unohtamaan. Mutta niin mielelläni kuin tahtoisinkin tulla sellaisen maatilan onnelliseksi omistajaksi, en tunne vähintäkään halua päästä miss Percivalin onnelliseksi haltijaksi, — ja sitä vähemmän, kun en ole sitä omaisuutta milloinkaan nähnyt.'
"'Voimmehan ratsastaa huomenna sen yli, William.'
"'Ratsastaa miss Percivalin yli, setä! Sepä ei olisi kovin kohteliasta. Jonakin päivänä ratsastan kuitenkin mielelläni teidän kanssanne yli maatilan, mitä sitäkään, yhtä vähän kuin miss Percivalia, en ole vielä nähnyt.'
"'Voin vakuuttaa sinulle, että hän on hyvin kaunis omistettava.'
"'Kunpa vain ei olisi kysymys yhdysviljelyksestä.'