"Voin vakuuttaa teille, mylord, että kohtaus vastasi hyvää huvinäytelmän katkelmaa."
Nyt on huomattava, että mr. Seagrovella oli melkoisessa määrin sukkeluksen lahjoja; hän osasi mainiosti muutella ilmeitään ja ääntänsä kertomustensa vaatimusten mukaisesti. Hänellä oli tapana vasiten esittää useampien henkilöiden välisiä kohtauksia, ja hän näytteli huomattavan hyvin. Kun hän joskus sanoi kerrottavansa vastaavan mitä hyvänsä huvinäytelmän kohtausta, niin tiesivät kaikki, jotka tunsivat hänet, että häntä oli pyydettävä 'esittämään' se kohtaus. Cecilia Ossulton senvuoksi heti virkkoi:
"Olkaa niin hyvä ja esittäkää se, mr. Seagrove."
Minkä jälkeen mr. Seagrove — edeltäpäin huomauttaen, että hän ei vain ollut kuullut, vaan myöskin nähnyt kaikki, mitä oli tapahtunut — muuttaen äänensä ja sovittaen eleensä kertomuksen mukaisiksi alotti:
"Huvinäytelmän nimenä voisi olla: Viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksessä."
Emme kuvaa tässä mr. Seagroven liikkeitä; ne saa lukija päättää hänen sanoistaan.
"'Siitä tulee, William', huomautti Ponsonby, pysähtyen ja kääntyen veljenpoikaansa päin, käyskenneltyään siihen asti nopein askelin edestakaisin huoneessa kädet takanaan hännystakkinsa liepeitten alla, jotka senvuoksi joutuivat riippumaan kohtisuoraan alas ainakin kolmen tuuman päässä hänen ruumiistaan, 'sitä vastaan et voi väittää, komein maatila koko maakunnassa — viisituhatta auranalaa yhdysviljelyksessä'.
"'Samaa mieltä olen minäkin, setä', vastasi William, kevyesti taputellen jalkaansa siinä viruessaan vihreässä sahviaani-nojatuolissa; 'ja nyt, kun olette saanut sen mieliteon, että nämä kaksi maatilaa olisi liitettävä yhteen, haluatte sulkea minutkin siihen aituukseen'.
"'Ja komea lisä siitä tuleekin', huudahti mr. Ponsonby.
"'Kummastako, setä, maatilasta vai vaimosta?'