"'Heinäkuussa, setä! Säästäkää minua… En voi mätäkuussa mennä naimisiin! Ei, totisesti, ei heinäkuussa.'
"'No niin, William, koska sinun täytyy käydä täällä pari kertaa nähdäksesi maatilan… miss Percivalin, piti sanoani… se todellakin olisi liian piankin… mutta mitäpä, jos suorisimme asian lokakuussa?'
"'Lokakuussa… silloin täytyy minun olla Meltonissa.'
"'No, saanko sitten luvan kysyä, hyvä herra, minä vuodenaikana ei sinulla ole mätäkuu?'
"'No niin, setä, ensi huhtikuussa… eiköhän minulle sopine silloin.'
"'Ensi huhtikuussa! Yksitoista kuukautta ja kaiken päälle talvikin välillä! Ajattelepa, että miss Percival sattuisi kylmettymään ja kuolisi!'
"'Siitä olisin hänelle tavattoman kiitollinen', ajatteli kai William.
"'Ei, ei!' jatkoi mr. Ponsonby; 'tässä maailmassa ei ole mikään varmaa,
William'.
"'No niin, setä, mitäpä jos järjestäisimme asian kohta kun tulee ensimäinen kova pakkanen?
"'Mutta eihän koko maassa ole vuosikausiin ollut kovia pakkasia, William! Saisimme odottaa ties kuinka kauan. Kuta pikemmin asia on saatu järjestykseen, sitä parempi. Matkusta nyt takaisin kaupunkiin, osta hevonen, ja tule sitten jälleen tänne, William rakas, tehdäksesi sedällesi mieliksi… älä välitä mätäkuusta.'