"'No niin, setä, jos minun ehdottomasti on tehtävä uhraus, niin älköön sitä tehtäkö puolittain; kunnioituksesta teitä kohtaan menen naimisiin vaikkapa sitte heinäkuussakin, ollenkaan välittämättä lämpömittarista.'
"'Olet kelpo poika, William. Tarvitsetko rahaa?'
"'Ehkei tuo tekisi pahaa', myönsi William ja oli miltei hämillään. 'Olen kovin kiitollinen, setä, — kyllä nykyään menee hevosiin markkoja.'
"'Ja tuollaiset hevosmiehet eivät ole setänsä rahoille tarkkoja! No, eipä väliä, — tuosta saat, William.'
"'Kiitoksia, setä, tottelen teitä kaikessa; ja pidän sanani, ellei taivas putoa päällemme. Menen ja ostan hevosen, ja sitten olen valmis yhdysviljelykseen milloin vain haluatte.'
"'Oikein, William, ja siihen aituukseen sinä varmaan sopeudut mainiosti. Viisituhatta auranalaa, William, ja — sievä vaimo!'
"'Käskettekö vielä mitään, setä?' sanoi William, pistäen pankkiosoituksen lompakkoonsa.
"'Ei ole minulla muuta asiaa, poikaseni; aiotko nyt lähteä?'
"'Kyllä, setä, syön päivällistä Clarendon-hotellissa.'
"'No niin, hyvästi sitte. Sano terveiseni ja anteeksipyyntöni ystävällesi Seagrovelle. Tulethan sitte tiistaina tai keskiviikkona?'